Eräänä päivänä vitutti.
Kesätyöpaikassani alkoivat yt-neuvottelut. Uutinen masensi meitä kesäläisiäkin, sillä vaikka neuvottelut eivät suoraan koske meitä, jatkossa samaan firmaan työllistyminen on entistä vaikeampaa. Kymmeniä vuosia talossa työskennelleiden silmistä paistoi pettymys.
Eräs työkaveri päätti suhtautua toisin. “Tsemppihengellä eteenpäin”, hän kommentoi. “Läheiset ja terveys ovat tärkeämpiä asioita kuin raha tai ura.” “Suomessa yhteiskunta turvaa, jos joutuu työttömäksi.”
“Voi jäädä murehtimaan tai mennä eteenpäin”, kolme tuntia yt-neuvottelujen alkamisen jälkeen.
Vitutti entistä enemmän. Siitä huolimatta, että hän oli kai teknisesti ottaen oikeassa.
Kymmeniä vuosia talossa työskennelleiden silmistä paistoi pettymys.
Pettymyksen hetkellä jotkut ihmiset tuntuvat suorastaan kauhistuvan kielteisiä tunteita. Niitä hätistellään pois tsemppilauseista koostuvalla henkisellä kärpäslätkällä.
Mutta kärpäsilläkin on paikkansa ekosysteemissä, ja negatiivisilla tunteilla ihmiselämässä. Niiden hätistelyä kutsutaan toksiseksi eli myrkylliseksi positiivisuudeksi.
Psykologian tutkimukset kuitenkin osoittavat, että negatiiviset tunteet ovat väistämättömiä ja niiden hyväksyminen ja ilmaiseminen auttavat tunteiden hallinnassa.
Berkeleyn yliopistossa vuonna 2018 tehdyn tutkimuksen mukaan ihmiset, jotka hyväksyvät kielteiset tunteensa tuomitsematta niitä voivat psyykkisesti paremmin kuin ne, jotka pitivät kielteisten tunteiden kokemista tuomittavana. Hyväksyvästi tunteisiinsa suhtautuvat tunsivat jopa vähemmän kielteisiä ajatuksia, sillä niiden sivuuttaminen ei auta niitä katoamaan, vaan vain vahvistaa niitä.
Avoin alakuloisuus voi myös edesauttaa sosiaalisia suhteita enemmän kuin väkinäinen hilpeyden esittäminen.
Aiemmin on ajateltu, että negatiivisia tunteita ilmaisevat ihmiset nähtäisiin epämiellyttävämpinä ja huonompina ystävinä, mutta nykytiedon valossa se ei pidä paikkaansa.
Yalen yliopiston tutkimuksessa vuonna 2008 selvitettiin sitä, miten negatiivisten tunteiden ilmaiseminen vaikuttaa ihmissuhteisiin. Tutkimuksen osallistujista negatiivisia tunteita avoimesti esittäneet olivat valmiimpia auttamaan muita, heidän sosiaalinen verkostonsa oli muita suurempi ja heidän läheisimmät suhteensa olivat muita intiimimpiä. Tunteiden ilmaisu ei näyttänyt vaikuttavan siihen, pidettiinkö ihmistä mukavana vai ei.
Toisen ihmisen empatiakyky mitataan usein ensimmäisen avautumisen hetkellä.
Tutkimustiedosta huolimatta me tuppaamme painamaan huolemme taka-alalle sen sijaan, että ottaisimme ne avoimesti vastaan, niin itseltämme kuin muilta.
Pahimmillaan toksisen positiiviset ihmiset levittävät tympeää ylioptimismiaan ympärilleen. Elämän valoisien puolien korostaminen muuttuu rasittavaksi silloin, kun niillä yritetään mitätöidä kaikki muu.
Toisen ihmisen empatiakyky mitataan usein ensimmäisen avautumisen hetkellä.
Negatiivisten tunteiden ilmaisu on monesti merkki siitä, että ihmissuhde on syventymässä. Kaverisi ottaa valtavan harppauksen kohti ystävyyttä, kun hän nättien kohteliaisuuksien sijaan näyttää sinulle, että häntä ahdistaa, surettaa ja vituttaa. Hän avaa sinulle sellaisen osan itsestään, jonka hän pitää tuntemattomien kanssa mieluiten piilossa.
Ehkä huonoin asia, jonka tässä tilanteessa voit tehdä, on se, että vakuutat ystävällesi, ettei hätä ole tämännäköinen. Opiskelu stressaa ja tulevaisuus huolettaa? No mutta ahkeruudellahan siitä selviää! Kyllä hyville tekijöille aina töitä löytyy! Älä huoli turhia!
Vaikka tarkoitat hyvää, oikeasti lyöt kaveriasi nyrkillä vatsaan juuri sillä hetkellä, kun hän avaa sylinsä sinulle. Kaverin tarkoitus ei ole hakea käytännön vinkkejä – kyllä hän tietää, mitä hänen pitäisi tehdä ilman sinun nojatuolipsykologiaasi. Hän kaipaa hyväksyntää.
Mutta hyväksynnän sijaan kerrot kaverillesi, ettet ota hänen huoltaan todesta. Kerrot, ettei hänellä oikeasti ole syytä tuntea sitä, mitä hän tuntee. Kerrot, että hän ei saisi tuntea tunteitaan eikä vaivata sinua avautumalla.
Ei ole mikään ihme, jos kaverisi ei tee samaa virhettä enää toista kertaa.