Lähtöpaikkana toimi Yliopiston C-rakennuksen etuovi, jonka edusta oli täynnä juhlahumua ja vappufiilistä.

Löysin hyvän ryhmän joita varjostaa kilpailun aikana, heillä oli jo visio vihjeestä ja rastin olinpaikasta. Matka kohti Vaajakoskea bussilla 3 lähtee tästä.

Vaajakoski heräsi eloon opiskelijoiden kiihkeästä etsinnästä. Tuloksettomien etsintöjen kolmannen tunnin kohdilla väsymys ja luovuttaminen alkoi painamaan monen mieltä.

Ryhmä kokoontui keskelle tietä nauttimaan muutaman huurteisen piristämään fiilistä. Huurteisten jälkeen matka jatkui kohti uusia pettymyksiä.

Paluu Kirkkopuiston infopaikalle ei tuottanut ryhmälle haluttua tulosta. Ensimmäisen vihjeen sanoista piti koota sana, joka muodostui sanojen kolmannesta kirjaimesta.

Tuloksena tuli ”Suppa”, joka johdatti heti kättelyssä ryhmän väärille reiteille.

Googlettaessa Suppa, tuloksena tuli järvenrannalla sijaitseva kanootti- ja kajakkiretkitoimisto. Vihjeen oli tarkoitus viedä ryhmä Suppaan, eli metsässä olevaan kuoppaan, jossa olisi ollut oikea rasti.

Pääsin silti näkemään ryhmän melontataidot ja nauttimaan kauniista kesäisestä säästä.

Toisena viihdytyksenä olivat liian humalassa olleet osallistujat, jotka pääsivät näyttämään kykynsä karhuna.

Tehtävänä oli vierittää kontaten pallo maaliin saakka. Vaikeaa? Riippui osallistujien promillemääristä.

Melomisen ja karhunkävelyn palkintona tuli ristikko, josta löytyi seuraavan tehtävän olinpaikka.

Oma ryhmäni suoriutui ennätysajassa tehtävästä ja pääsimme juoksujalalla takaisin vauhtiin.

Seuraava kohde olikin aivan toisella puolella Jyväskylää, vaikka maisemat olivatkin aika samankaltaiset. Ryhmän fiilis oli epäonnistumisten jälkeen kuitenkin jo pirteä ja toiveikas.

Jyytaksin tehtävä vaati ryhmähenkeä ja tekstin ymmärtämistä.

Hyvästä heittokädestä ei myöskään ollut haittaa. Leluautojen heittely ei ole mikään helpoin homma.

 

Saatuamme Jyytaksin tehtävän valmiiksi, seuraava vihje johdatti meitä Kypärämäkeen, mutta aikaa ei ollut enää paljoa jäljellä. Pelkät bussimatkat hukuttivat sen verran paljon aikaa, että emme ehtineet löytää Kypärämäen rastia. Se ei ryhmää haitannut, he olivat tehneet parhaansa ja totesivat että ensi vuonna sitten valmistaudutaan paremmin. Tässä kohtaan ryhmämme lähti takaisin kirkkopuistoon katsomaan lakitusta, kun taas itse ryytyneenä koetuksen jälkeen lähdin ahmimaan ison pizzan.

Amazing Race oli kaikinpuolin hauska kokemus, vaikka välillä huonojen vihjeitten perässä juokseminen oli ärsyttävää ja motivaatio hukassa.

Menisin uudestaan ensi vuonna!