Keväällä 2015 eduskuntavaalien alla kahden puolueen puheenjohtajat Alexander Stubb (kok.) ja Juha Sipilä (kesk.) pitelivät käsissään kylttejä, joissa luvattiin olla leikkaamatta koulutuksesta.

Tilanteista otettiin kuvat, jotka alkoivat levitä nopeasti Twitterissä. Nuo kuvat ovat yhä takuuvarmaa meemimateriaalia, mutta puheenjohtajien poseeraukset kameralle olivat aitoja.

Lähes jokainen suomalainen ymmärtää jo edellisen perusteella, mikä kuvien meemimäisen luonteen selittää. Seuraava hallitus, Juha Sipilä pääministerinään, alkoi lupauksista huolimatta leikata välittömästi koulutuksesta. Koulutuksesta otettiin vuoteen 2019 mennessä yhteensä yli 690 miljoonaa euroa.

Korkeakouluilta hallitus leikkasi yhteensä noin 335 miljoonaa euroa. Nämä leikkaukset koostuvat kahdesta osasta, indeksikorotuksen jäädyttämisestä (220 miljoonaa euroa) ja muista leikkauksista (115 miljoonaa euroa).

 

 

Korkeakoulujen indeksikorotus on laissa määritelty säännöllinen prosentuaalinen korotus, jonka tehtävänä on varmistaa se, että yliopiston rahoitus pysyy samalla tasolla inflaatiosta huolimatta. Vuodesta 2016 eteenpäin indeksikorotus on kuitenkin jäädytetty. Koska inflaatio kuitenkin jatkuvasti laskee rahan arvoa, korkeakoulut ovat käytännössä menettäneet 220 miljoonaa euroa indeksikorotuksen puutteen vuoksi.

Yliopiston talous- ja palvelujohtaja Päivi Sepällä on kattava kokonaiskuva siitä, miten leikkaukset vaikuttivat Jyväskylässä. Hänen mukaansa vuosien 2016–2019 aikana Jyväskylän yliopistolta on jäänyt saamatta yhteensä yli 20 miljoonaa euroa. Jyväskylän yliopiston rahoitus on vuosittain reilut 200 miljoonaa euroa.

”Näihin menetyksiin kuuluu hallitusohjelman mukainen rahoituksen leikkaus vuonna 2016 sekä indeksin jäädyttäminen neljän vuoden aikana”, Seppä kertoo.

Vuosien 2016–2019 aikana Jyväskylän yliopistolta on jäänyt saamatta yhteensä yli 20 miljoonaa euroa.

Humanistis-yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan dekaani Minna-Riitta Luukka huomauttaa, että tiedekuntien rahanjakomallit eivät välttämättä noudattele täydellisesti opetus- ja kulttuuriministeriön rahanjakomallia, sillä yliopistoilla on myös vapauksia siinä, mihin ne rahoituksen osoittavat.

Luukan mukaan yliopiston sisäisessä rahanjakomallissa eri tiedekuntia kohdellaan keskenään hieman eri tavoilla, mutta kunkin tiedekunnan rahoituksen osuus on kuitenkin viime vuosina pysynyt kohtuullisen tasaisena.

“Tasaisuus johtuu siitä, että jokaiselta tiedekunnalta on viime vuosina leikattu  perusosasta tasaisesti samalla viiden prosentin osuudella. Perusosan lisäksi tiedekunnat saavat ministeriön mallia mukaillen rahoitusta tuloksen perusteella”, Luukka valaisee.

Toisaalta juuri neljän vuoden aikana tapahtunut indeksin jäädyttäminen on Luukan mukaan kova isku koko yliopistolle, koska se vähentää automaattisesti tiedekuntien rahoitusta tuloksesta riippumatta.

“Kun jaettavaa on vähemmän, loppusumma on pienempi. Siinä ei auta, vaikka tekisi muuten kuinka hyvää tulosta.”

Joitakin tiloja lukuun ottamatta mistään olennaisista resursseista ei olla jouduttu luopumaan kokonaan.

Jyväskylän yliopisto on toteuttanut koulutussäästöjä erilaisilla selviytymiskeinoilla. Kenties tärkein suuri toimenpide tehokkuuden lisäämiseksi on ollut yliopiston rakenteiden muokkaaminen uuteen uskoon.

Jyväskylän yliopistolla käytiin vuonna 2016 yt-neuvottelut, joissa toteutettiin iso rakenneuudistus.

Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta lakkautettiin, ja sen oppiaineet sulautettiin kasvatustieteellisen tiedekunnan ja humanistis-yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan sisään. Lisäksi laitoksia ja erillislaitoksia yhdistettiin.

“Joitakin tiloja lukuun ottamatta mistään olennaisista resursseista ei olla jouduttu luopumaan kokonaan – ei koulutusaloistakaan.”

 

Yt-neuvotteluista kuitenkin selvittiin ilman irtisanomisia. Kaikissa yliopistoissa ei niiltä ole vältytty. Esimerkiksi Helsingin yliopisto irtisanoi kevääseen 2016 mennessä yhteensä 371 työntekijää.

Irtisanomiset olisivat olleet houkuttelevia, sillä henkilöstökulut muodostavat kaksi kolmasosaa kaikista yliopiston menoista. Jotain siis piti tehdä myös henkilöstöpuolella.

“Kaiken kaikkiaan taloutta on täytynyt suunnitella aikaisempaa huolellisemmin. Käytännössä tämä tarkoittaa, että kaikkia vapautuvia tehtäviä ei ole voitu täyttää uudelleen eikä kaikkia määräaikaisia työsuhteita voitu jatkaa”, Seppä kuvaa.

“Henkilöstökulut ovat toki yliopiston suurin kuluerä, mutta onneksi järisyttävän suurta muutosta henkilöstön määrässä ei tähän mennessä ole tapahtunut. Ainoastaan työntekijöiden lähtiessä on mietitty, palkataanko uusi työntekijä tilalle vai ei”, Luukka toteaa.

Myös Seppä vahvistaa, että henkilökunta on taloudellisen painoarvonsa vuoksi ollut sellainen resurssi, josta yliopisto on joutunut hetkellisesti vähentämään. Seppä kertoo, että yliopisto vähensi muutaman vuoden ajan suunnitelmallisesti henkilökuntaa.

“Hankerahoitus kasvoi kuitenkin vuosina 2016 ja 2017 ilahduttavasti ennakoitua enemmän.”

Jyväskylän yliopistossa on viime vuodet ollut noin 2550–2700 työntekijää. Määrä notkahti eläköitymisten ja määräaikaisten työsopimusten päättymisten seurauksena 2445:een vuonna 2017, mutta sittemmin se on palannut reilun 2560 työntekijän tasolle.

”Jyväskylän yliopisto on ollut pitkään henkilöstömäärältään aika lailla saman kokoinen, eikä meillä ole ollut suuria odottamattomia vuosittaisia muutoksia”, Seppä valaisee.

 

Keväällä 2016 Suomen hallitus solmi kilpailukykysopimuksen, jossa ammattiliittojen kanssa sovittiin muun muassa lomarahojen, työeläkemaksujen ja sosiaaliturvamaksujen alentamisesta. Sen tarkoituksena oli tuoda työnantajille säästöjä.

Talousjohtaja Sepän mukaan edessä ovat vielä tiukemmat vuodet.

“Kilpailukykysopimus on todella vaikuttanut talouteen kuluja pienentämällä. Yliopisto on maksanut palkkojen henkilösivukuluja vuositasolla noin 1,5 miljoonaa euroa vähemmän, mikä tarkoittaa, että neljän vuoden aikana meille on kertynyt niistä noin 6 miljoonan euron säästöt”, Seppä kertoo.

Talousjohtaja Seppä ei kuitenkaan ole erityisen ilahtunut muutoksista, joita yliopistojen rahoitukseen on tehty. Hän kritisoi etenkin sitä, että erikseen haettavan erillisrahoituksen osuutta on kasvatettu samalla, kun automaattisesti saatava perusrahoitus on vähentynyt. Erillisrahoitus on perusrahoitusta epävarmempaa, jolloin tulevaisuutta on vaikeampi suunnitella, ja sen hakeminen syö resursseja.

“Toki toivon aina oman yliopistomme parasta. Erillisrahoitus on mielestäni talouden suunnittelun ja ohjauksen kannalta väärä suunta.”

Luukkaa harmittaa erityisesti se, että ministeriö on asettanut valtakunnallisestikin humanistis-yhteiskunnallisten alojen tutkintokatot matalammalle kuin monilla muilla aloilla. Tutkintokattojen alhaisuus tarkoittaa, että opiskelijoiden sisäänottopaikkoja on vähennettävä, mikä puolestaan kurjistaa tiedekunnan taloutta entisestään.

“Ei pelkästään Jyväskylässä, vaan kaikissa Suomen yliopistoissa näyttää olevan sama tilanne humanistis-yhteiskuntatieteellisten alojen kohdalla. Tämä saattaa heijastella puolestaan Suomessa laajemmin vallitsevaa outoa ja lyhytnäköistä ajattelua, jonka mukaan ihmistieteitä ei jostakin syystä tarvittaisi”, dekaani Luukka ihmettelee.

Talousjohtaja Sepän mukaan edessä ovat vielä tiukemmat vuodet. Henkilöstökulut ovat kasvamassa, sillä osa työntekijöistä saa ansaittuja palkankorotuksia.

“Näköpiirissä ei ole lisätuottoja niitä kuluja kattamaan, vaan resurssit näyttävät pysyvän tämän hetken tasolla. Aina on toki mahdollista, että tuotot kasvavat, jolloin kuluja voidaan kattaa enemmän”, Seppä ennustaa.