Aivan Jyväskylän keskustassa piilossa olevan toimiston uumenissa Jani Immonen purkaa harmillisen kätkössä ollutta aarrettaan: uskomattoman laajaa pelikonekokoelmaa. Konsoleita, kännyköitä, tietokoneita ja sairaalan monitoreista rakennettuja pelilaitteita pitää taas alkaa pakkailla piiloon, sillä pelikonemuseolla on ollut huonoa tuuria pysyvien tilojen etsinnässä.
”Vuosituhannen vaihteessa ryhdyin oikeastaan virallisesti keräämään tätä kokoelmaa. Alkupääoma tuli omista laitteista, joita oli vuosien varrella kertynyt”, Immonen kertoo vitriinien edessä.
Ensimmäisessä vitriinissä koreilee Immosen ensimmäinen pelikone koskaan, vuonna 1982 ilmestynyt Sharp MZ-700. Sen pelikeräilijä sai käsiinsä lapsena, mutta koki kateutta niitä kohtaan, joilla oli Commodore 64. Kateutta siksi, että siinä missä Commodorelle sai pelejä, Sharpille ne piti itse koodata.
”Järjestettiin retropeli-iltoja. Olihan se hienoa pelata kasibittisillä vehkeillä jätti-screeniltä.”
”Se oli kyllä yhdenlaista kidutusta”, Immonen muistelee lämmöllä ensi askeliaan peleihin.
Pelimuseo sijaitsi alun perin Jamkin tiloissa Lutakossa, missä myös Immonen opetti tuolloin. Jamk kustansi myös vitriinit, joissa kokoelma on esillä. 2000-luvun alussa Jamk tarjosi Suomen ensimmäistä pelialan koulutusta, eivätkä pelikoneet suinkaan vain pölyttyneet vitriineissä.
”Järjestettiin retropeli-iltoja. Olihan se hienoa pelata kasibittisillä vehkeillä jätti-screeniltä. On näistä opinnäytetöitäkin tehty”, Immonen muistelee.
Ammattikorkeakoulu ei kuitenkaan lopulta ymmärtänyt kokoelman arvoa, vaan käski Immosen sanoin ”raahata romut pois” vuonna 2009, kun tiloja tarvittiin muuhun. Museo siirtyi hetkeksi Star Arcade -yrityksen tiloihin Torikeskukseen keskustelunherättäjäksi, kunnes laitteet ja vitriinit vietiin Jyväskylän Gamelabin tiloihin.
Kokoelma oli laajentunut koko ajan. Lahjoituksia tuli kavereilta ja löytöjä tehtiin kirppiksiltä. Esimerkiksi Pelit-lehden toimittaja Marko Ahonen lahjoitti Vectrexin, kulttimaineeseen nousseen vanhan pelikoneen, joka suunniteltiin vanhan sairaalamonitorin pohjalle.
Silti pelimuseo joutui lähtemään Gamelabiltakin. Eräänä päivänä Immonen sai viestin, jossa ilmoitettiin, että nyt on kaksi päivää aikaa viedä kamat pois.
Kokoelma muutti jälleen yrityksen tiloihin, tällä kertaa Sparta Consultingiin. Toimistomuuton takia kokoelma on tosin jälleen vailla kotia.
Lahjoituksia tuli kavereilta ja löytöjä tehtiin kirppiksiltä.
Nyt Immonen on tarjonnut kokoelmaa Jyväskylän yliopistolle, mutta krooninen tilanpuute on ollut tiellä.
”Asia on vielä kesken, mutta olen optimistinen”, nykykulttuurin tutkimuksen professori Raine Koskimaa kertoo.
Vaikka asia on kesken, on silti kaavailtu, että Pelimuseo sijoitettaisiin joko Educalle tai Musicalle, sillä näissä rakennuksissa on myös pelitutkimusta. Koskimaa on ainakin innostunut kokoelman ottamisesta ja toivoo, että tilat järjestyvät.
”Olisihan se nyt hölmöä, jos ei onnistuisi”, hän tuhahtaa.