”Jos tiivistää kolmeen sanaan: märkää, liukuvaa ja upeeta meininkiä”, hehkuttaa viestinnän ainejärjestö Parku ry:n puheenjohtaja Minna Selkälä lauantaina sillan alla.
Vähän aikaisemmin on loppunut tapahtuma, jossa viestijät ja journalistit juovat kaljaa sillan alla ja soutavat Tourujoessa hamuten ilmassa heiluvaa jallupulloa. On siis ollut perinteisen Tourusoudun aika.
Tänä vuonna sää suosi, sillä aurinko paistoi ja tuuli oli lempeä. Virtauskaan ei ole Tourujoessa kovin paha. Toisin oli viime vuonna, jolloin satoi räntää ja joki tulvi lumien sulamisen myötä. Silloin soutajia jouduttiin pelastamaan virtauksen kynsistä kymmenien metrien päästä soutupaikasta. Onneksi ketään ei päästetä veneeseen ilman pelastusliivejä.
Tourusoutu on Parkun, Lööpin ja edesmenneen Imagon yhteinen perinne. Sen idea on yksinkertainen: soudetaan kilpaa sillan alla Tourujoessa.
Tourusoudussa kisataan neljän hengen joukkueina. Joukkueen tavoitteena on soutaa yhden sillan alta toisen alle. Siellä roikkuu siltaan narulla kiinnitetty jallupullo. Joukkueen täytyy koskettaa pulloa, minkä jälkeen soudetaan takaisin lähtöpaikalle.
Tourusoudussa mitataan aikaa, mutta myös joukkeen yhteishenki, show ja teema vaikuttavat. Tuomaristo pisteyttää suoritukset.
”Ei tarvitse välttämättä olla nopein aika, mutta hyvä henki ja onnistuneet lahjukset tuomaristolle”, kertoo Lööppi ry:n puheenjohtaja ja tämän vuoden tuomariston jäsen Henri Häkkinen voiton avaimista.
Tourusoudun historia ulottuu vuoteen 1993. Silloin viestintätieteiden laitoksen tilat sijaitsivat Tourulassa.
”Saattaa olla, että se oli minun ideani”, muistelee Parkun emeritapuheenjohtaja vuodelta 1993 ja nykyinen viestinnän yliopistonlehtori Leena Mikkola.
”Me mietittiin että Cambridgessa ja Oxfordissa on hienot soutukilpailut, joten miksei voisi olla meilläkin.”
Cambridgen ja Oxfordin yliopistojen välinen perinteinen soutukilpailu käydään jylhän Thamesin vesillä, ja sen verrokiksi Jyväskylässä valikoitui autotien alta kulkeva Tourujoki.
Ensimmäiseen Tourusoutuun lainattiin veneet läheisestä K-Marketista ja kannettiin ne joen varrelle. Kantaminen oli Mikkolan mukaan hiukan hankalaa, sillä joen rantaan ei silloin mennyt yhtä hyvin hoidettuja polkuja kuin nykyisin.
”Sillon se joenvarsi oli melkoista pusikkoa. Haastavin pätkä oli varmaan kantaa ne ylös sitä rinnettä, jotta saatiin veneet vietyä pois.”
Mikkola itse ei ole ollut soutamassa tai veneen kyydissä, vaan nauttinut souduista katsojan roolissa.
”Kauhean tarkkoja muistikuvia minulla ei ole, mutta muistan hyvin sen roudaamisen, eli ehkä mulla oli siellä joku roudaamisvastuu.”
Vaikka viestijät ovat jo aikaa sitten siirtyneet Tourulasta Seminaarinmäelle, Tourujoen perinteet ovat yhä hengissä.
”Onhan tämä vähän typerää tämä vastavirtaan melominen, mutta onhan siinä tietty huumoriarvo, joka saa aina tänne palaamaan”, Häkkinen toteaa.
Tänä vuonna voitto sattui menemään kisan nopeimmalle joukkueelle. Parkulaisista koostunut joukkue souti kohti jallua huuliharpun ja ukulelen voimin. Seireenien lailla he kutsuivat jallupullon luokseen ”yhden tähden jallupullon juotuaan” -sitsilaululla.
”Vastavirta oli suuri, vastatuuli oli suuri. Mutta parhaat joukkueet päihittävät aina kaikki esteet ja haasteet”, hehkuttivat voittajat Sanni Saarelainen, Anni Piiroinen, Netta Huuskonen ja Vilma Kärkkäinen.
