Historia: Opintotuen vähyys on kismittänyt aina – 1977 pankit ajoivat opiskelijat ahtaalle ja Jyväskylässä mitta täyttyi

Opintotuen riittämättömyys on ollut kestoaihe tukijärjestelmän perustamisesta lähtien.

Laki korkeakouluopiskelijan opintotuesta astui voimaan 1972. Lainaa opiskelijoille oli myönnetty jo 50-luvulta lähtien. Sitä ennen perheen varallisuus oli pitkälti määrittänyt sen, oliko nuoren mahdollista opiskella korkeakoulussa: stipendi myönnettiin vain yhdelle sadasta, jolloin suurin osa opiskeli joko vanhempien rahoilla tai tekemällä töitä opintojen ohella.

Alun perin opintotukilakia valmistelleen komitean ehdotus oli, että opintoraha ja asumislisä olisivat muodostaneet noin puolet tuesta ja puolet olisi ollut lainaa. Vanhempien tulot eivät olisi vaikuttaneet tukeen, ja laina olisi ollut opiskeluaikana ja vähän aikaa sen jälkeenkin korotonta. Päättäjille tämä malli ei kuitenkaan kelvannut, vaan eduskunnassa päädyttiin malliin, jossa korollinen laina oli noin 70 prosenttia tuesta ja vanhempien tulot vaikuttivat tukiin.

Tuen lainapainotteisuus ei ilahduttanut opiskelijoita. Jyväskylässäkin esitettiin vetoomuksia, palopuheita ja protestilauluja, joiden myötä opiskelijat samastuivat työtä tekevään köyhään kansaan.

Opiskelijat joutuivat hetkessä entistä ahtaammalle.

Vuonna 1976 opintotuki koki kovia kolauksia. Silloin useat pankit päättivät uudistaa huonosti kannattavien opintolainojen ehtoja, ja ne leikkasivat lainoja jopa 30 prosenttia valtion lainatakauksesta huolimatta. Opiskelijat joutuivat hetkessä entistä ahtaammalle – valtio kyllä kasvatti opintorahan ja asumislisän osuutta, mutta muutos ei tapahtunut yhdessä yössä.

Pankkien toiminta aiheutti tietenkin mielenilmauksia ja luentolakkoja. Jyväskylän yliopistolla järjestettiin useita opintotukitilaisuuksia, joista yhdessä opiskelijoiden mitta täyttyi. Maaliskuun lopussa 1977  C-rakennuksella järjestetyn tilaisuuden jälkeen osa osallistujista ei suostunut lähtemään, vaan he vaativat päättäjiä vastaamaan kysymyksiinsä lainojen ja korkojen makssamisesta sekä opiskelijoiden työllistymisestä kesäisin. Kun vastauksia ei kuulunut, parisataa opiskelijaa jäi yöksi päärakennuksen juhlasaliin.

Opiskelijajärjestöiltä ei herunut juuri myötätuntoa valtaajille. Jylkkärin silloinen päätoimittaja Harri Saukkomaa kutsui tapahtumaa pääkirjoituksessaan ”Jyväskylän ikiomaksi aprillinäytelmäksi” ja rinnasti sen ”poliittiseen onaniaan”.

Lähteet: Lamberg, M. 2004. Nuoruus ja toivo. Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunta 1934–2003. Jyväskylä: Kampus Kustannus ja Jyväskylän yliopiston tiedemuseo.