Juomapelimme säännöt olivat hyvin yksinkertaiset: Aina kun koulutus ja opiskelijat mainitaan, juodaan hörppy. Aina kun joku lupaa lisää rahaa koulutukseen tai opiskelijoille, juodaan juoma loppuun.
Käteen jäi vain avaamaton kalja.
Kukaan ei maininnut kahden tunnin aikana sanallakaan koulutusta tai opiskelijoita.
Aikaa riitti sen sijaan kyllä Brexitistä sanailuun ja Tesla-sähköautoista jeesustelemiseen. Tai arvottomaan näytelmään, jossa jäätiin hinkkaamaan aivan yhdentekevää keskustelua hornettien korvaajien eksaktista määrästä.
Ainoa, joka kävi edes lähellä koulutuksen ja opiskelijoiden mainitsemista, oli Vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson, joka mainitsi kerran koulutetut hoitajat ja kerran koululaisten ilmastolakon.
Anderssonkaan ei maininnut sanallakaan missä ne hoitajat koulutetaan ja miten. Samassa vanhustenhoitokeskustelussa useista suista kuultiin lupauksia ja rahasummia lisähoitajien palkkaukseen, mutta puhuiko kukaan siitä, missä nämä hoitajat koulutetaan ja miten?
Ei.
Ei yhtä sanaa.
Tänään kuulin, että eräässäkin hoitajakoulutuksessa on resurssit niin vähissä, ettei voida kouluttaa opiskelijoita pesemään sänkypotilaita ja vaihtamaan heidän vaippojaan, tehtäviä, jotka ovat aivan kriittisen tärkeitä.
On aivan sama, mikä on hoitolaitosten hoitajamitoitus, jos hoitajia ei ole kunnolla koulutettu tehtäviinsä. Eikä se ole oppilaitosten vika, vaan poliitikkojen, jotka eivät ole varmistaneet tarpeeksi rahaa koulutukseen.
Myös ilmastonmuutoksen hillitsemisestä uuden teknologian keinoin puhuttiin, mutta mainittiinko kertaakaan ketkä ja missä ne teknologiat kehittelevät ja millä rahalla?
Vastaus on tietysti korkeakoulut, opiskelijat ja korkeakoulujen kouluttamat asiantuntijat yrityksissä. Googlaamalla oppii paljon, mutta ei ilmastoekspertiksi.
Syytän paitsi poliitikkoja, myös Yleä siitä, että mikään kysymys tai teema eivät ohjaneet edes pariksi minuutiksi keskustelua koulutukseen. Vaalikeskustelussa keskusteltiin kyllä tärkeistä asioista, kuten ilmastonmuutoksesta, liikenteestä, vanhustenhoidosta ja turvallisuuspolitiikasta, mutta kysymykset kuulostivat siltä, että tässä ajettiin eläkeikää lähestyvän maanisesti lihaa syövän yksityisautoilijan asiaa, joka lukee Reino Lehväslaihon sotakirjoja ja pelkää niin maan perkeleesti Esperi Carea (ihan syystäkin).
Mutta pääsyy on silti puheenjohtajien.
Usein valitellaan sitä, että nuoret eivät äänestä. Mutta miksi äänestää, jos kukaan ei edes mainitse nuorelle tärkeitä asioita, kuten koulutuksen ja opiskelijoiden aseman parantamista, ei kertaakaan kahden tunnin aikana?
Itse taidan äänestää Aku Ankkaa näissä vaaleissa. Aku sentään opetti minut lukemaan ja on näin tehnyt jotain konkreettista minun eteeni, toisin kuin nämä poliitikot.