Kerran yks etelän mies sano mulle, että puhun melekehen yhtä leviästi kun Juha Mieto.
Edelleenkähän en tiä, että olikohan se sitte kehu vai haukku, mutta ei tää heitto täysin mehtähänkään menny.
Kukaan ei ikinä tiejä, misä Himanka on. Sielä se on kuitenkin kartalla pieni piste ihan rannikolla Oulun ja Vaasan välisä. Kaikki asukkahat on sitte joko keskustalaisia tai kommunisteja. Moomma 100 rosenttia maalaiskylä.
Kymmenisen vuotta sitte Himanka liitettihin Kalajokehen eli oikiasti ollahan kalajokisia, mutta eihän sitä kukaan myönnä. Kuntaliitoksen jäläkehen kaikki on ollu kalajokisten vikaa, on sitte kyse terveyenhoijosta tai naapurin kajonnehesta kissasta. Ihan periaattehesta kalajokiset on persehestä.
Himanka on yks Suomen suurimmista perunapitäjistä eli meleko suurella tojennäkösyyellä, kun tapaat himankalaisen, on se perunanvilijelijä. Jos ei perunavarstua löytynykkään, niin sitte löytyy kettu- tai minkkitarha. Ja sen mää vain sanon, että jos tootta tarhausta vastahan niin Himangalle ei kannata mennä.
Himanka on kuollu 363 päivää vuojesta. Ne kaks muuta päivää pitäs jokasen päästä kokemahan. Toiset on Raumankarin markkinat. Sillon kaikki himankalaiset ja ex-himankalaiset kerääntyy Osuuspankin pihahan ihimettelehen sitä väkipalijoutta, joka sinne on eksynny. Sitte illalla on markkinatanssit ja koko kylä menee ryyppäähän Villiminkkihin, joka on toinen Himangan kahesta juottolasta.
Seuraavan kerran kaikki poistuu kotuahan sitte joulupäivän iltana, jollon koko kylä kerääntyy taas Villiminkkihin. Tootta jääny palijosta paitsi, kun ette oo näitä kekkereitä kokenu.
Nuoriso ajaa lauantai-iltasin raktoreilla kylärinkiä sillä ainualla kajulla, joka Himangan läpi kulukee. On myös ihan ok mennä oman serkun kans naimisihin, kun ei voi ollakkaan liian kranttu, kun ei oo hirviästi mistä valita.
Moon sitä mieltä, että jos Himangalta ei lähe ennen kun täyttää 20, niin sielä on jumisa sitte lopun ikää.