Perjantaina 23. marraskuuta Ilokivellä järjestettiin neljän vuoden tauon jälkeen Suuri väittelyilta, joka lopulta ei saanut aikaan kovin syvällistä keskustelua aikaan. Yksi väittely kompasteli keskustelijoiden tietämättömyyteen, toinen liian samanlaisiin mielipiteisiin, ja kolmas kaatui turhaan jaaritteluun.

Väittelijöinä olivat kansanedustaja Susanna Koski (kok.) ja kansanedustajaehdokas, JYYn edustajiston puheenjohtaja Bella Forsgrén (vihr.), Etlan tutkimusjohtaja Mika Maliranta ja toimittaja-tietokirjailija Pekka Vahvanen sekä kansanedustaja Laura Huhtasaari (ps.) ja Tampereen ylioppilaslehti Aviisin päätoimittaja ja kolumnisti Tuija Siltamäki.

Vahvanen myös moderoi Kosken ja Forsgrénin sekä Huhtasaaren ja Siltamäen väittelyt. Kommentaattorina toimi Helsingin Sanomien Nyt-liitteen tuottaja Tuomas Peltomäki.

 

Ensimmäisessä väittelyssä vastakkain olivat Koski ja Forsgrén. Forsgrénilla on takanaan lyhyt, mutta lupaava poliitinen ura: hän pääsi viime kuntavaaleissa Jyväskylän kaupunginvaltuustoon neljänneksi suurimmalla äänisaaliilla ja oli toissa kerralla JYYn edustajistovaalien äänikuningatar. Hän on Keski-Suomen vihreiden ykköskasvo Touko Aallon manttelinperijä nyt, kun Aalto on ollut poissa politiikasta ja julkisuudesta sairaslomansa vuoksi.

Forsgrénille väittely olisikin voinut olla näytön paikka, todiste siitä, että hänestä on kansanedustajan tehtävään ja tiukkoihin tv-väittelyihin. Tällä kertaa Forsgrénin argumentointitaidot jättivät vielä toivomisen varaa.

Molemmilta kuultiin suorastaan vaivaannuttavia asiavirheitä.

Forsgrénin ja Kosken oli tarkoitus väitellä ”ihmisen ja luonnon suhteesta”, mutta lopulta keskustelu pyöri pääasiassa eläinetiikassa ja eläintuotannossa. Ne eivät ole Forsgrénin vahvuusalueita. Esimerkiksi turkiksia koskevassa keskustelussa niskan päälle pääsi turkistarhausta julkisuudessa voimakkaasti puolustanut Koski.

Eläinetiikan suhteen keskustelu oli kummallisen vanhanaikaista. Forsgrén olisi voinut vedota nuoriin akateemisiin kuuntelijoihin vaikkapa vetoamalla eläimen itseisarvoon ja peräänkuuluttamalla kasvisruokavalion ekologisia hyötyjä. Hän päätyi kuitenkin sanomaan, että ”vihreät eivät ole kaikkea tappamista vastaan” (vastauksena Vahvasen kysymykseen siitä, onko esimerkiksi virusten hävittäminen hyväksyttyä) ja suhtautumalla eläinteollisuuteen lähestulkoon keskustalaisesti argumentoimalla, että jos eläimestä hyödynnetään kaikki osat, sen tappaminen on ok.

Ilmastonmuutos olisi ollut helppo, sekä tunteisiin että järkeen vetoava argumentti eläintuotantoa vastaan. Forsgrén jätti kuitenkin hyvän mahdollisuuden käyttämättä.

Keskustelua vaivasi sekä Kosken että Forsgrénin puolelta tiedon puute: molemmilta kuultiin suorastaan vaivaannuttavia asiavirheitä, joista osan he tosin osasivat myös kyseenalaistaa toinen toisiltaan. Kommentaattori Peltomäkikin piikitteli, että molemmat olivat hakeneet faktansa ”samasta Googlen kuudennesta hakutuloksesta”.

Kosken osalta noloin moka oli kutsua suomalaisen lihan syöntiä ”ekoteoksi”, mikä aiheuttikin yleisössä tirskuntaa. (Verrattuna ulkomaiseen lihaan, toki, muttei verrattuna kasviravintoon. Suomalaiset lehmät röyhtäilevät ja piereskelevät metaania siinä missä muutkin.)

Forsgrén taas vetosi turkistarhausta vastaan sanomalla, että turkistuotannossa kaikki muut eläimen osat menisivät haaskuuseen – vaikka oikeasti suurin osa turkistuotannon sivutuotteista eli turkiseläinten ruhoista ja lannasta menee jatkokäyttöön. Jos hän olisi tehnyt läksynsä huolellisemmin, Forsgrén olisi voinut vedota turkistuotannon muihin haittoihin, vaikkapa aivan ilmiselviin eläinten hyvinvointiongelmiin. Sen sijaan Koski sai möläytyksestä helppoja irtopisteitä.

Pekka Vahvanen ja Mika Maliranta keskustelivat digitalisaatiosta. Puheessa vilisivät muun muassa lukuisten eri tutkijoiden nimet.

Toisena ohjelmanumerona Maliranta ja Vahvanen puhuivat aiheesta ”Tekeekö digitalisaatio elämästämme huonomman?”. Aivan liian pitkäksi venynyt keskustelu kuulosti siltä kuin olisi seurannut yhteiskuntatieteilijöiden väittelyä Vakkarin nurkkapöydässä yhdeltä aamuyöllä, yleisöä vain oli enemmän ja puhe sammalsi vähemmän.

Mutta ei siitä sen enempää, sillä kaikkia todennäköisesti kiinnosti enemmän illan viimeinen väittely. Se käytiin Tampereen ylioppilaslehti Aviisin päätoimittajan Tuija Siltamäen ja Laura Huhtasaaren välillä ja käsitteli sananvapautta.

Huhtasaari sai reilusti tilaa paasata myös aiheen vierestä.

Huhtasaari pärjäsi illan väittelijöistä ehdottomasti parhaiten. Hän ei varmasti saanut yhtäkään yleisössä istunutta liberaalia opiskelijaa puolelleen, mutta siihen tuskin olisi ollut mitään mahdollisuuksia muutenkaan.

Huhtasaari on viimeistään presidentinvaaleissa harjoitellut esiintymistä ja retorisia taitojaan. Hän osaa ottaa huomiota itselleen ja kääntää puheenaiheen itselleen mieluisaksi, kuten hyvän ammattipoliitikon pitääkin. Avauspuheenvuoron lukeminen paperista vähän himmensi tätä kuvaa, mutta kokonaisuutena Huhtasaaren esiintyminen oli varmaa.

Siltamäki edesauttoi tätä olemalla monesta asiasta liian samaa mieltä Huhtasaaren kanssa. Siltamäki kyllä ansiokkaasti kyseenalaisti Huhtasaarta esimerkiksi siitä, miksi perussuomalaiset vaativat itselleen sellaista sananvapautta, jota he eivät ole valmiita antamaan muille – tosin siihen ei Huhtasaarelta saatu vastausta. Siltamäellä, joka on toimittaja eikä poliitikko, tuntui kuitenkin olevan antaa melko vähän omia mielipiteitä asiaan, ja vastaväittelijänä hänelle jäi jonkinlaisen piikittelijän rooli – hän ei ole ehdolla missään vaaleissa eikä hänen edes tarvinnut ”voittaa” koko väittelyä. Siispä Huhtasaari sai reilusti tilaa paasata myös aiheen vierestä, kuten Suomen pakolaispolitiikasta ja islamista.

Mutta kun Huhtasaari pääsee liian vapaalle vaihteelle, alkaa foliohattu laskeutua päähän ja vauhti kiihtyy. Islamista puhuessaan Huhtasaari innostui aivan liikaa, tosin omaksi onnekseen hän ei päässyt jauhamaan siitä kauaa ennen Vahvasen keskeytystä.

Tai ehkä kiihkoaminen on ihan tietoinen valinta, joka tuottaa tulosta perussuomalaisten ydinkannattajissa. Vanhat säännöt eivät päde, kun Donald Trump on Yhdysvaltain presidentti ja somekeskustelijat huutelevat kukin omista poteroistaan.

 

Juttua muokattu 27.11. klo 18.28: Lisätty maininta siitä, että Forsgrénin lausunto eläinten tappamisesta liittyi moderaattori Pekka Vahvasen esittämään kysymykseen.