Julian saunassa kasvaa kannabisviljelmä, mutta hän ei pidä itseään rikollisena: ”Pössyttelijät elävät rauhaa ja rakkautta -meiningillä”

Syyskuussa 2017 Julia jäi kiinni huumausaineen käyttörikoksesta. Hän oli kotitalonsa hississä, kun poliisi soitti hänelle.

“Missäs olet?”, konstaapeli tiedusteli ystävälliseen sävyyn.

“Kotona”, Julia vastasi.

”Et kyllä ole, sillä me ollaan täällä”, hänelle vastattiin.

Julian entinen seurustelukumppani oli riehunut asunnossa, minkä takia naapuri oli soittanut poliisit. Poliisien tullessa tutkimaan tilannetta he haistoivat selkeän makean pilven tuoksun. Poliisit tekivät kotietsinnän ja löysivät olohuoneen pöydältä siististi paketoituna kymmenen grammaa kannabista.

”Eikö olekin kiva, että laitoin ne tuohon noin siististi teitä odottelemaan”, Julia vitsaili poliisikaksikolle ystävällisesti teetä keitellessään.

Poliisit nauroivat, antoivat Julialle sakot käyttörikoksesta ja takavarikoivat kannabiksen.

”Arvioisin, että puolitin kustannukseni, kun aloin kasvattamaan itse. Muilta ostettuna se on niin helvetin kallista.”

Pahemminkin olisi voinut käydä. Julia nimittäin kasvattaa itse kannabista. Hänen onnekseen mitään ei ollut kasvamassa poliisien vieraillessa.

”Ihan ensimmäinen kasvi me kasvatettiin eksän kanssa saunassa. Istutettiin joku satunnainen siemen ja tehtiin ihan kaikki virheet. Silti siitä tuli sen saunan levyinen puska, vaikka ihan paskaahan se oli laadultaan”, Julia kertoo siemaillessaan olutta baarin nurkkapöydässä.

Syy aloittaa kannabiksen kasvattaminen oli varsin yksinkertainen: siinä säästyi rahaa, ja paljon. Yksi gramma kannabista maksaa katukaupassa 15–20 euroa. Oikeilla laitteilla kasvatetusta sadosta saa helposti 300 grammaa kerralla, Julia kertoo. Vaikka lamput, tuulettimet, teltat ja ravinteet maksavat useita satoja euroja, omansa saa takaisin.

”Arvioisin, että puolitin kustannukseni, kun aloin kasvattamaan itse. Muilta ostettuna se on niin helvetin kallista”, Julia pohtii.

Paitsi laitteiden hinnassa, kasvattaminen käy kukkaron päälle myös sähkölaskussa. Erikoislamput vievät reippaasti virtaa. Julian sähkölasku nousi 150 euroon kolmelta kuukaudelta kasvattamisen aikana.

Mistään huumeimperiumista ei kuitenkaan voi puhua.

Yhteensä vuosien varrella Julia arvioi kasvattaneensa pari kiloa kannabista, lähinnä omaan käyttöön. Sen verran hän myy kavereille, että pääsee aina omilleen.

”Poltan yleensä kerran illassa”, Julia kuvailee omaa käyttöään.

Julia ei suinkaan ole yksin kannabiksen käyttönsä kanssa. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n tilastotietojen mukaan noin 200 000 suomalaista käyttää vuosittain kannabista. Pilveä on kokeillut elämänsä aikana yli 700 000 suomalaisista.

Luvut ovat kasvaamaan päin. Siinä missä eläkeikäisistä vain viitisen prosenttia on testannut kannabista, 80-luvulla ja sen jälkeen syntyneillä luku on jo miltei 40 prosenttia. Alle 25-vuotiailla se on jo yli 40 prosenttia.

Kotikasvattajien määrä oli Suomessa huipussaan 2010-luvun alkupuolella, jonka jälkeen kasvatuksen suosio on jonkin verran hiipunut. Poliisin arvion mukaan se johtuu siitä, että kasvattaminen on hankalaa ja riskialtista.

Julian mielestä se on kuitenkin melko helppoa. Ensimmäisellä saunassa kasvatetulla kasvilla saaduilla rahoilla Julia hommasi eksänsä kanssa oikeat laitteistot kasvattamiseen.

Satunnaisiin siemeniin ei enää turvauduttu. Julia tunsi myös kavereita, jotka kasvattivat itse. Heiltä hän sai pistokkaita, joista kasvattaa omia kannabiskasveja.

Laitteet kasvattamista varten Julia osti alan liikkeestä Jyväskylän lähiseudulta. Jyväskylän keskustasta löytyy myös kivijalkaliikkeitä, jotka myyvät periaatteessa hyvin avoimesti kannabiksen kasvattamiseen tarkoitettuja välineitä, joilla voi toki kasvattaa myös muunlaisia kasveja.

Markkinoinnista kuitenkin näkee, mistä on kyse. Kuvastoissa ja teipeissä vilahtelevat pienet punasilmäiset jyrsijäeläimet, joilla on typerä hymy kasvoillaan. Pilvenpoltteluun yhdistetään punertavat silmät ja euforinen laiskuus samalla tavoin kuin puheen sammallus alkoholiin.

Kannabiksen polttamiseen tarkoitettuja lasista valmistettuja bongeja myydään ”lasitaiteena”.

Lahjakorteissa käytetään suoraan hampunlehteä, ja nettisivuilla mainostetaan kannabisöljyjä, jotka eivät ole huumaavia tai laittomia Suomessa. Kannabiksen polttamiseen tarkoitettuja lasista valmistettuja bongeja myydään ”lasitaiteena”. Tiskiltä saa kannabiksen käyttöön tarkoitettua, epätavallisen pitää sätkäpaperia yhtä helposti kuin lyhyttä paperia kioskilta.

Vaikka kannabiksen kasvattaminen, myyminen ja käyttäminen, joita kaikkia Julia tekee, ovat rikoksia, hän ei suhtaudu itseensä varsinaisesti rikollisena.

”Ei kannabis minusta ole rikollisten juttu. Pössyttelijät elävät rauhaa ja rakkautta -meiningillä. Rikollisjärjestöt tekevät kannabiksella hirveästi rahaa, ja siksi rikollisuus korostuu myös uutisoinnissa”, Julia pohtii tuijotellen baarin ikkunasta ulos.

Julia itse käyttää kannabista lähinnä rauhoittuakseen ja rentoutuakseen. Hän kuvailee itseään räiskyväksi persoonaksi, joka hyppii normaalisti seiniä pitkin eikä kykene keskittymään mihinkään.

”Uskon, että minulla on diagnosoimaton ADHD tai muu keskittymishäiriö. En tiedä, miksei sitä lapsena minulta testattu, ehkä ajateltiin vain, että olen tällainen”, Julia pohtii.

Jotta ADHD-testeissä voisi käydä, pitäisi olla kaksi kuukautta ilman mitään päihteitä. Se ei ole vielä onnistunut. Julia oli hiljattain ennätykselliset puolitoista kuukautta ilman kannabista tai alkoholia. Hän on samalla havainnut, että levottomuus ja keskittymiskyvyn puute ovat sitä pahemmat, mitä kauemmin on ollut polttelematta pilveä.

Julian työura vaarantuisi myös, jos poliisi löytäisi hänen kannabisviljelmänsä ja hän saisi tuomion myymisestä.

Se tekee Julian opiskeluista vaikeaa, mutta niin tekee toisaalta myös pilven käyttäminen.

”Opiskelen sosiaali- ja terveysalalla. Minulta vaatii tosi paljon ponnisteluita, että pystyn keskittymään ja opiskelemaan kuin muut. Huolestuttaa myös, jos huumetuomiot tulevat ilmi”, Julia kertoo.

Toisaalta hän näkee kannabiksen kasvattamisen, vaikean eksänsä ja muut kokemansa asiat hyväksi omalle alalleen.

”Haluaisin tehdä hirveästi töitä lasten ja nuorten kanssa tulevaisuudessa. Ei sellaiset kukkahattutädit, jotka ei ole koskaan elämässään kokeneet mitään vaikeaa, voi todella tajuta, miten vaikeaa lapsilla ja nuorilla voi olla. Toisin kuin minä, joka olen kokenut kaikenlaista”, Julia selittää innostuneesti.

Julia on ollut aiemmin töissä terveydenhoitoalalla ja aina saanut töistä kiitosta, vaikka kertoo olleensa myös hajamielinen ja toisinaan myöhästelevä työntekijä. Silti hän kertoo työnantajien kiitelleen häntä hyväsydämiseksi työntekijäksi, joka olisi omiaan juuri lasten ja nuorten pariin.

Julian työura voi kuitenkin olla vaarassa käyttörikostuomioiden takia. Se vaarantuisi myös, jos poliisi löytäisi hänen kannabisviljelmänsä ja hän saisi tuomion myymisestä.

Julia suosisi Suomen huumepolitiikan ratkaisuksi kannabiksen kasvattamisen ja hallussapidon laillistamista.

Kannabis kiellettiin Suomessa asetuksella vuonna 1966. Kuusi vuotta myöhemmin kielto muuttui laiksi. Tällöin oli esillä myös mahdollisuus, että kannabiksen käyttö ei olisi rangaistava teko. Suuri valiokunta päätti aikoinaan arvalla, että käytöstä tulisi rangaistavaa, sillä äänestys oli mennyt tasan.

Siitä asti kannabis on tuottanut poliisille melkoisen määrän töitä. Tämän vuosikymmenen puolella poliisi on takavarikoinut kotietsintöjen yhteydessä vuosittain noin 20 000 kannabiskasvia.

Julian mielestä tämä kaikki on turhaa.

”Jos kasvattaminen ja käyttö ei olisi rikollista, niin sitten poistuisivat ne rikollisjärjestöt ja jengitappelut siitä ympäriltä ja valtio saisi verorahoja. Uskon myös vahvasti, että ihmiset käyttäisivät vähemmän kovia huumeita, jos kannabis olisi laillista.”

Julia tietää varsin paljon myös muista huumeista kuin kannabiksesta. Hän kertoo olleensa vuosia koukussa myös piriin eli amfetamiiniin. Piriä hän päätyi käyttämään, koska sitä oli saatavilla samoissa piireissä kuin pilveä.

Hän ei usko, että olisi koskaan koskenutkaan amfetamiiniin, jos kannabis olisi laillista.

Järjettömyyden huippuna hän pitää sitä, miten vaikeaa on saada lääkekannabisreseptejä, vaikka ne ovat laillisia.

Reseptien puutteessa monet kroonisista kivuista kärsivät kasvattavat itse lääkekannabislajikkeita, rikostuomion uhalla.

”Kaverini kärsii kroonisista kivuista, joihin kannabis auttaa todella paljon. Silti sen reseptin saamisessa kesti vuosia, piti taistella ja kokeilla kaikki mahdolliset eri opiaatit ensin”, Julia tuhahtaa.

Reseptien puutteessa monet kroonisista kivuista kärsivät kasvattavat itse lääkekannabislajikkeita, rikostuomion uhalla, Julia kertoo.

Baarin nurkkapöydässä Julia kuitenkin tuntuu vakuuttuneelta siitä, että asiat muuttuvat vielä paremmiksi hänen ja hänen Suomeen toivomansa huumausainepoliitikan suhteen.

”Asenteet muuttuu kuitenkin. 20 vuotta sitten mun mutsi ja faija poltti kanssa pilveä, ja sitä pidettiin tosi pahana. Nyt vain tosi vanhoilliset vastustaa henkeen ja vereen”, Julia spekuloi.

Julia itse on päässyt piristä eroon ja tunnistanut oikean ongelmansa viime vuoden aikana.

”Sanoin päihdehoitajalle ja ystävälleni, että voisin lopettaa koska vaan pirin ja pilven, mutta en kaljaa. Silloin tajusin että ei helvetti, mää oon alkoholisti”, Julia toteaa surumielisesti, huikaten tuoppinsa loppuun.

Riippuvuudet ovat olleet läsnä Julian elämässä. Hänen isänsä on alkoholisti, jolta Julia uskoo perineensä riippuvuusriskiä lisäävät geenit.

Pilven polttamista hän pitää huomattavasti vähäisempänä paheena kuin alkoholia. Julia muistuttaa, että alkoholiin kuolee vuosittain yli tuhat ihmistä, mutta kannabikseen ei voi kuolla. Vaikka kannabis saattaa laukaista psykooseja, se alttius on joka tapauksessa olemassa ja voi tulla esiin myös viinaa juomalla.

Hän ajatteli lopettavansa juomisen syksyllä uusien opiskelujen myötä, mutta se ei ole toistaiseksi onnistunut.

”Koetapa siinä opiskelijaelämää viettäessä olla juomatta”, Julia hymähtää.

Julian nimi on muutettu hänen henkilöllisyytensä suojelemiseksi.

Kommentti: Kaikkia osapuolia suojelevaa teatteria

Jyväskylän keskustasta löytyvän liikkeen seinässä on lappu, jonka viesti on hyvin selvä: Laitteistoja ei myydä kannabiksen kasvattamiseen tai ylipäänsä huumebisnekseen.

Astelen silti sisään. Aion selvittää, miten liikkeessä suhtaudutaan aloittelevaan ihmiseen, joka kyselee tyhmiä.

Ovi aukeaa takanani ja sisään astuu liikkeen myyjä, joka oli polttelemassa ulkona. Hänen mukanaan liikkeeseen pelmahtaa varsin vahva, pistävän makea kannabiksen tuoksu.

Kyselen, löytyisikö liikkeestä neuvontaa, jos haluaisin alkaa kasvattamaan kasveja pimeissä olosuhteissa lamppujen ja tuulettimien avulla. Ystävällinen myyjä suosittelee minulle koko joukkoa erilaisia laitteistopaketteja, joiden hinnat vaihtelevat viidensadan ja seitsemänsadan euron välillä, riippuen siitä, kuinka monta kasvia haluaisin kasvattaa.

Liikkeen nurkissa on esimerkkitelttoja, joissa kohtuullisen paljon kannabista muistuttavat kasvit ovat kasvamassa. Tiskillä myydään pitkää sätkäpaperia kannabisjointteja varten. Niiden vieressä on kannabistikkareita.

”Onko teillä kasvatusohjeita näitä kasveja varten?” kysäisen.

”Netistä löytyy, mutta jos sadon kanssa on jotain ongelmia, niin tule vain kysymään. Näissä ravinteissa on myös mukana laput, kuinka paljon laitetaan ja mitä”, myyjä kertoo ja hymyilee ystävällisesti.

Missään vaiheessa ei liene kummallekaan epäselvää, mistä kasvista puhutaan, vaan kyseessä on kaikkia osapuolia suojeleva teatteri.

Tuukka Tervonen

Juttua korjattu 3.9. klo 10.30: Toisin kuin jutussa aikaisemmin väitettiin, kannabiksen kotikasvatuksen suosio ei ole kasvussa, vaan laskemaan päin.