Manuela Boscon opiskeluvuodet olivat ristiriitaista etsikkoaikaa, johon liittyi itsenäistymisen kipuilua. Lukion jälkeen taiteellisesti orientoitunut Bosco otti urheilun rinnalle taiteen tutkimuksen ja journalistiikan opinnot.
”Se ei ollut ihan sitä, mitä halusin, mutta se sivusi sitä. Keräsin jo silloin tietämättäni tietoa sitä varten, että voisin joskus tehdä taidetta ammatikseni.”
100 metrin aitajuoksijana 2000-luvun vaihteessa tunnetuksi tullut Bosco ei välttämättä olisi edes päätynyt kilpaurheilijaksi, ellei hän olisi syntynyt urheilulliseen perheeseen. Hänen isänsä Carmelo Bosco oli Jyväskylän yliopiston dosentti, ja myös hänen äitinsä Anni Kirvesniemi-Bosco on opiskellut liikunnalla.
Ensimmäinen suurempi käännös Boscon uralla tapahtui isän menehtymisen jälkeen, jolloin motivaatio kilpailemiseen hiipui. Bosco haki Roomaan teatterikorkeakouluun. Urheilijan ura sai jäädä, mutta niiltä vuosilta karttunutta henkistä pääomaa Bosco on hyödyntänyt myös taiteen tekemisessä.
”Urheilijana kehittyy omien vahvuuksien tiedostaminen ja jalostaminen ja ymmärrys siitä, että pienistä yksityiskohdista muodostuvat ne suuret purot. Urheileminen kasvatti myös itsetuntoa, ja nykyään sitä ei paljon häpeile tai mieti, voinko mä tehdä jotain vai en.”
Olen hyvin tietoinen siitä, ettei ole mikään itsestäänselvyys, että mä pystyn talouden puolesta tätä tekemään. Olen siitä hyvin kiitollinen.
Melkein kymmenen vuotta myöhemmin toinen uramuutos lähti liikkeelle ensimmäisen lapsen syntymästä. Silloin Bosco koki, että oli tullut aika keskittyä täysillä kuvataiteen tekemiseen. Nyt nelisen vuotta täyspäiväisesti kuvataiteilijana työskennellyt Bosco on joka aamu innoissaan siitä, että saa herätä tekemään työtä, jota rakastaa.
”Olen hyvin tietoinen siitä, ettei ole mikään itsestäänselvyys, että mä pystyn talouden puolesta tätä tekemään. Olen siitä hyvin kiitollinen.”
Erityisesti abstrakteista, värikylläisistä ja kaurisaiheisista teoksistaan tunnettu Bosco haluaisi tulevaisuudessa saada töitään mahdollisimman laajan yleisön nähtäviksi ja koettaviksi. Taiteilijalle parasta palautetta on kuulla teoksen koskettavan sellaisia osia ja tasoja itsessä, jonne on muutoin vaikea päästä.
”Siinä onnistuakseen tekemisen tulee olla koko ajan mahdollisimman rohkeaa, rehellistä ja samanaikaisesti herkkää sekä visuaalisesti aisteja lumoavaa.”
Manuela Bosco
- 36-vuotias näyttelijä, kirjailija, kuvataitelija ja entinen kilpaurheilija.
- Valmistunut kandidaatiksi Jyväskylän yliopiston taiteiden tutkimuksesta (2008) ja näyttelijäksi Rooman Accademia Europea D’Arte Drammaticasta (2009).
- Kilpaili 10 vuotta yleisurheilussa päämatkanaan 100 metrin aitajuoksu. Kilpaili Sydneyn olympialaisissa.
- Puoliso muusikko Tuure Kilpeläinen ja kaksi lasta aiemmasta suhteesta näyttelijä Kasimir Baltzarin kanssa.
- On kirjoittanut kolme kirjaa.
Kommentointimahdollisuus on poistettu käytöstä, mutta alta näet aiemmat kommentit.
Markku
Olen itse taiteillut vuodesta 1977 elikä lapsesta-asti.Olisin halukas maalailee
hänen kanssa.
16.11.2019
Vaula Kosonen
On hienoa, että Bosco voi harrastaa taiteilua, mutta vakavasti otettavaa, saati ammattimaisotteista, taidetta hän ei tee. Bosco on lahjakas, vielä nuorehko, joten hän voisikin hakeutua ammattiopintoihin ja saada asiantuntevaa opetusta, ei pelkästään löysän teknisen toteutuksen kuntoonsaattamisessa vaan myös töidensä sisällöllisen puolen merkitysten löytämisessä.
Lukisin mielelläni jatkossa artikkeleita ihan oikeista taiteen ammattilaisista.
22.8.2022