”Niiden, jotka kuluttavat elämänsä matkustellen ulkomailla, käy niin, että heillä on paljon tuttavia, mutta ei ystäviä”, kirjoitti roomalaisfilosofi Seneca nuorempi vajaat pari tuhatta vuotta sitten.
Vaikka nykyteknologia on tehnyt yhteydenpidosta helpompaa kuin koskaan, on Senecan sanoissa edelleen perää. Matkaaja tutustuu lukemattomiin ihmisiin, mutta pidemmät ja syvemmät ihmissuhteet ovat harvassa.
Sen minäkin olen saanut huomata näiden puolentoista vuoden aikana.
Muiden kanssa vietetyt hetket ovat olleet matkani kohokohtia.
Ongelma ei ole siinä, etteikö matkatessa tapaisi muita ihmisiä. Olen maailmanympärysmatkallani kohdannut kymmeniä tai jopa satoja upeita ihmisiä, joiden kanssa olen saanut jakaa kokemuksia. Muiden kanssa vietetyt hetket ovat olleet matkani kohokohtia.
Kohtaamiset ovat merkittäviä, mutta verrattain lyhyitä. Tutustuminen, pari yhteistä päivää ja näkemiin. Muutamassa päivässä ehtii jo kiintyä ihmisiin, eikä hyvästely ole aina helppoa. Kun samaa kaavaa toistaa yhä uudelleen ja uudelleen, alkaa sydän pistää hanttiin.
Myönnän, että välillä odotan paluutani Jyväskylään ja tavalliseen arkeen. Paikoillaan ollessa ei mieti, milloin ihmiset katoavat ympärillä. Voi luoda verkostoja ja pysyvämpiä ihmissuhteita, joilla on valtava positiivinen vaikutus omaan hyvinvointiin.
Kun viime vuoden keväällä siirryin yliopistoelämästä ja avoliitosta yksinäiseen rinkka-arkeen, oli hyppäys varsin nopea. En silloin vielä täysin tiennyt, millaista jatkuva juurettomuus tulisi olemaan.
Viime aikoina olen pakottanut itseni hidastamaan.
Vaan kun liika liikkuminen käy raskaaksi, on matkaväsymykseen yksi selkeä lääke: pysähtyminen.
Olen kiertänyt maailmaa melko nopealla tahdilla, mutta viime aikoina olen pakottanut itseni hidastamaan. Kuukausi sitten löysin Mexico Citystä kommuunin, jossa teen nyt vapaaehtoistöitä yösijaa vastaan.
Kommuunissa vietetyt viikot ovat tarjonneet juuri sitä, mitä olen kaivannut. Pysyvyyttä, ihmisiä ja yhteistä aikaa. Päivät vilisevät silmissä ja viikot sekoittuvat toisiinsa, mutta se ei haittaa. Täällä minun on hyvä olla.
Ensi viikolla sanon tosin jäähyväiset kommuunille ja jatkan jälleen matkaani. Vaikka lähteminen hieman ahdistaa, on askeleeni aiempaa kevyempi.
Sarjassa seurataan Jylkkärin entisen toimittajan matkaa maailman ympäri.