Ovet auki ja bileet kuriin – Kortepohjan huolto keskeyttää juhlinnan ja korjaa kämpät

Mikko Salokas laskeutuu polvilleen kellarin kostealle lattialle ja tiirailee avonaisesta viemäriluukusta alas. Taskulampun valo poukkoilee pitkin putkia, ja kokenut silmä havaitsee puuttuvan osan.

Salokas tekee viimeisiä asennuksia C-talon kellarissa olevaan uppopumppuun. Edellinen pumppu lakkasi toimimasta, ja vesi nousi kellarin lattialle.

“Kyllä se on mieleen jäänyt, kun DDR:ssä oltiin polvia myöten paskassa viemäreiden tukkeuduttua”, Salokas muistelee.

Salokas on yksi JYY-Palvelut Oy:n viidestä huoltomiehestä, jotka huolehtivat siitä, että ylioppilaskylän 1614 asuntoa pysyvät lämpiminä, viemärit toimivat ja iltaisin opiskelijoiden palatessa kotiin kiukaat ovat kuumina. He aloittavat työpäivänsä joka aamu, kun sadat opiskelijat suuntaavat Kortepohjasta kohti yliopistoarkea. 

Salokas on tällä hetkellä pisimpään yrityksessä työskennellyt huoltomies. Edellinen häntä pidemmän uran tehnyt huoltomies jäi eläkkeelle viime vuonna.

“Kyllä tämä on mielekästä, vaihtelevaa ja palkitsevaa touhua, vaikka kiitosta saa harvoin. Työntekijöitä saisi olla enemmän, koska hommaa riittää”, vuodesta 2004 vakituisena huoltomiehenä JYY-Palveluilla työskennellyt Salokas kuvailee.

“Asukkaita on myös seuraavana päivänä laitettu siivoamaan juhlien aiheuttamia sotkuja, ettei perässä seuraisi laskua.”

Vaikka arkipäiväiset työtehtävät ovat lähinnä pieniä korjauksia, kuten lampun vaihtamisia ja tukkeutuneiden viemäreiden avaamisia, pääsevät huoltomiehet näkemään arjessaan paljon muutakin.

“Ei tässä työssä ole kahta samanlaista päivää, ja mikä tahansa päivä voi olla kiireinen.”

Salokas kertoo, että mieleenpainuvimpiin kokemuksiin kuuluu niin sanottujen kerrosbileiden keskeyttäminen. Kerrosbileitä järjestettiin erityisesti viime vuosikymmenellä DDR:ssä, mutta Salokkaan mukaan viimeisimmistä suurista bileistä on kulunut lähemmäs kymmenen vuotta.

Myös JYY-Palveluiden tekninen isännöitsijä Jari Pihlajasaari muistaa kerrosbileet.

“Kerran huomasimme, että Facebookissa suunnitellaan kerrosbileitä, joten palkkasimme yöksi järjestyksenvalvojia, eivätkä juhlat sitten toteutuneet”, Pihlajasaari muistelee.

“Asukkaita on myös seuraavana päivänä laitettu siivoamaan juhlien aiheuttamia sotkuja, ettei perässä seuraisi laskua.”

Pihlajasaari huomauttaa, etteivät huoltomiehet ole järjestysmiehiä, ja kerrosbileet sekä muut järjestyshäiriöt ovat aina poliisiasia.

Aiemmin JYY-Palvelut sai poliisilta tiedon kaikista häiriötapauksista. Lakimuutoksen takia poliisilla ei ole enää velvoitetta ilmoittaa niistä, joten tieto ei välttämättä kulje kiinteistönhuoltopalveluihin asti. Pihlajasaari kuitenkin toivoo, että asukkaat ilmoittaisivat mahdollisista häiriöistä poliisin lisäksi myös JYY-Palveluille. Niin asioihin pystytään puuttumaan paremmin myös kiinteistönhuollon osalta.

”Huoltomiehen roolissa ei häiriötilanteissa paljon pysty tekemään”, Salokas kertoo.

Öisin yksi huoltomies päivystää aina siltä varalta, että kylässä tapahtuu jotain kiireellistä. Huoltomiehille kuuluu kiitos myös siitä, että avaimensa unohtaneet asukkaat pääsevät kotiinsa.

”Ovien avaus ei ole ihan jokaöistä hommaa, mutta joskus sitä joutuu tekemään samana yönä enemmän. Menet keikalle, käyt sänkyyn, lähdet taas keikalle”, Salokas summaa.

Muita kiireisiä tehtäviä ovat esimerkiksi viemäritukokset, LVI-hälytykset ja lämpöpumppujen hajoamiset.

Huoltomiehille löytyy Kortepohjasta yöpymistilat.  Salokas kertoo viettävänsä päivystysyöt kuitenkin kotonaan, koska asuu ylioppilaskylän lähellä. Reagointi vikailmoituksiin riippuu tilanteesta ja ajankohdasta, mutta kaikkia päivystystöitä ei tehdä heti. Kiireettömät asiat hoidetaan normaalina työaikana. 

Myös ilmoitukset palohälytyksistä tulevat aina päivystävälle huoltomiehelle. Kuten ovien avaamisen, myös palohälytysten määrä vaihtelee paljon. Salokkaan mukaan yleisin syy palohälytyksiin on ruoanlaitto.

Vaikka palohälytyksiä kuulee Kortepohjassa nykyäänkin melko usein, on niiden määrä Salokkaan mukaan vähentynyt viime vuosina selvästi.

“Muutama vuosi sitten hälytinjärjestelmät uusittiin ja ne olivat aluksi liian herkät. Laitteiden säätelyllä turhat hälytykset saatiin kuriin.”

”Pieni työkalupakki olisi paikallaan joka asunnossa, jotta saisi pienet jutut tehtyä itse.”

Eniten ylioppilaskylässä työllistävät vanhat talot, kuten tornitalot A-E, joista kukin on tulevien vuosien aikana vuorollaan peruskorjattavana. Salokas uskoo, että tornitalojen korjaukset ratkaisevat suuren osan nykyisistä ongelmista. Myös Pihlajasaaren mukaan ne tulevat tarpeeseen:

“Remonttien jälkeen asumistaso nousee huimasti.”

Esimerkiksi Kortepohjan asuntojen kylmyys muodostuu joka syksy ongelmaksi. Asuntojen lämpötila pyritään pitämään 21 asteessa, eikä Pihlajasaaren mukaan lämmityksessä yritetä saada säästöjä aikaan. JYY-Palvelut pyrkii tarjoamaan kaikille asukkaille asialliset asumisolosuhteet.

“Vanhat tornitalot luonnollisesti lämpenevät hitaammin kuin uudet ja remontoidut. Ei me silti sille asialle vain olkapäitä kohautella, vaan tullaan aina katsomaan, jos jonkin asunnon lämmönjakelussa onkin vikaa.”

Vaikka JYY-Palvelut kattavat suuren osan mahdollisista ylioppilaskylässä asumisen aikana eteen tulevista ongelmista, Salokas peräänkuuluttaa myös asukkaita kantamaan suurempaa vastuuta asumisestaan. Oma-aloitteisuus ei myöskään ole pahitteeksi.

”Pieni työkalupakki olisi paikallaan joka asunnossa, jotta saisi pienet jutut tehtyä itse.”

Erityisesti poismuuttajien jäljiltä asunnot voivat olla joskus todella huonossa kunnossa. Esimerkiksi nurkkiin lojumaan jääneet huonekalut ovat huoltomiesten vastuulla, ja tekemättä jääneen loppusiivouksen suorittavat siivoojat. Näistä aiheutuvat lisäkustannukset maksaa aina asukas.

Salokas kehottaa asukkaita ilmoittamaan vioista heti, eikä vasta muuttoa edeltävänä päivänä, sillä pienetkin työt voivat kasautua helposti suuriksi. Myös Pihlajasaaren mukaan poismuuttotarkastuksissa käy joskus ilmi ongelmia, joista olisi pitänyt ilmoittaa aikaisemmin. Ilmoittamalla ajoissa mahdollisista vioista voi säästää huoltomiehiä paljolta turhalta työltä. Pahimmassa tapauksessa kaikkea ei ehdi korjata, ennen kuin seuraava asukas muuttaa asuntoon.

“Joissain asunnoissa ei ole siivottu vuosien aikana kertaakaan, eikä sitten siivota lähtiessäkään”, Salokas harmittelee.

Kerrosbileitä järjestettiin erityisesti viime vuosikymmenellä DDR:ssä, mutta Salokkaan mukaan viimeisimmistä suurista bileistä on kulunut lähemmäs kymmenen vuotta.

Pihlajasaari kertoo, että Kortepohjan asukkaat ovat vastuullisia vuokralaisia, eikä usko, että asukkaat tahallaan sotkisivat ja hajottaisivat paikkoja, vaikka poikkeuksiakin tietysti löytyy. Hänen mukaansa kyse ei ole välinpitämättömyydestä, vaan enemmänkin siitä, että nuoret eivät heti kotoa muutettuaan osaa ja tiedä kaikkea tarpeellista.

“Se riippuu paljon siitä, millaiset valmiudet itsenäistymiselle on annettu kotona.”

Salokas mainitsee toisena ääripäänä sellaiset tee-se-itse -miehet, jotka haluavat tehdä kaiken mahdollisen, vaikka tarvittavaa osaamista ei välttämättä olekaan. Lopputuloksena voi joskus olla, että huoltomiehen pitää käydä paikalla korjaamassa asukkaan tekemiä virheitä.

”On esimerkiksi ihmisiä, joilla tulee lampunvaihdossa koko valaisin alas”, Salokas naurahtaa.

Vaikka suurin osa palveluista on ilmaisia, veloitetaan erikoistöistä, kuten esimerkiksi pesukoneen asennuksesta, erillinen maksu. Kaikkiin asuntoihin, kuten A-E -talojen pieniin yksiöihin, ylimääräisiä kodinkoneita ei edes saa asennettua.

Salokas muistaa silti erään tapauksen, jossa näiden talojen asukas oli laittanut pesukoneen pieniin suihkutiloihin.

“En tiedä, missä hän sitten kävi suihkussa.”