On tavallinen viileä kevätpäivä Kortepohjassa. Alikulkutunnelin läpi kulkee tavanomainen virta koululaisia, työssäkäyviä ja muita ihmisiä. Kukaan tuskin aavistaa, että jotain pahaa on tapahtumassa.
Paikalle rientää nahkatakkiin ja jääkiekkokypärään pukeutunut, äärioikeistolainen supersankari Kampfmann apurinsa Roopen kanssa. He valmistautuvat puuttumaan laittomaan huumekauppaan ja samalla pelastamaan Kortepohjan, Espoon ja ehkä koko Suomen tulevaisuuden.
Kyse on Kortepohjassa tapahtuu rikoksia -lyhytelokuvan kuvauksista. Ajatus Kortepohjan omasta supersankarista alkoi hahmottua yli vuosi sitten, kun filosofian opiskelijat Jesse Kosonen, Roni Nousiainen ja Timo Hanhisalo istuivat iltaa Kortepohjassa.
”Siinä se jotenkin spontaanisti syntyi, että olisi Kortepohjan oma supersankari, joka on päivisin alkoholisti ja hakkaa öisin huumemyymäreitä.” elokuvan ohjauksesta vastaava Kosonen kertoo.
Poliisi tuli katsomaan, että mitäs me heilutaan täällä aseiden kanssa.
Alusta lähtien oli selvää, että idea pitäisi toteuttaa. Viime syksynä alkoi käsikirjoituksen ja kuvakäsikirjoituksen tekeminen.
Vähitellen mukaan värvättiin myös muita opiskelijoita. Elokuvan teossa on mukana toistakymmentä ihmistä, joista suurimmalla osalla ei ole taustaa elokuvien tekemisestä.
”Olen itse harrastellut videon kanssa jonkun verran jostain yhdeksännestä luokasta asti. Lukiossa kävin pari draamakurssia. Vähän on harrastustaustaa, mutta ei mitään isompaa”, Kosonen sanoo.
Kuvaukset tehdään kevään aikana, ja elokuva valmistuu vielä tämän vuoden puolella.
Elokuvaa kuvatessa on ehtinyt sattua kaikenlaista. Toistaiseksi tuntematon ohikulkija on soittanut poliisit kuvauspaikalle, ja lapsia on järkytetty erikoisefekteillä.
”Aina ollaan vastoinkäymisistä päästy yli, eikä jouduttu putkaankaan, vaikka poliisi tuli katsomaan, että mitäs me heilutaan täällä aseiden kanssa”, Kosonen kertoo.
Jonkin verran otetaan ehkä poliittista kantaa.
Elokuvasta tulee mustavalkoinen mykkäelokuva. Muun muassa kuvauksesta vastaavan Nousiaisen mukaan suurin virhe amatöörielokuvien tekemisessä on liikaa yrittäminen. Mustavalkoista mykkäfilmiä kuvatessa on helpompi hallita valkokankaalla näkyvää lopputulosta, kun muuttujia on vähemmän.
”Helpompi tehdä kokonaan ilman ääntä, ja samalla pystyy harjottelemaan visuaalista tarinankerrontaa enemmän”, Kosonen pohtii.
Myös Kampfmannin eli Kortepohjan äärioikeistolaisen alkoholistisupersankarin näyttelijälle Teemu Ahoselle toteutustapa on helpompi.
”Koen, että pystyn ilmaisemaan itseäni paremmin eleiden kautta kuin verbaalisesti”, hän toteaa.
Kososen mukaan jokainen saa itse tulkita elokuvan sanomaa, eivätkä elokuvan tekijät halua sanoa asioita liian suoraan.
”Jonkin verran otetaan ehkä poliittista kantaa. Elokuva on komedia, mutta jos verrataan vaikka johonkin Iron Skyhin, joka on Suomen suurin indieproduktio, niin sanoisin, että meidän leffa on jossain määrin vakavampi.”
Entä millaista reaktiota tekijät toivovat katsojilta?
Nousiaiselle hämmentäminen on tärkeintä. Elokuvan tekijöinä heillä on varaa hämmentää, koska projektissa ei ole rahaa kiinni eikä kukaan ole kertomassa, mihin rahaa pitäisi käyttää. Kososelle taas reaktion näkeminen, oli se mikä tahansa, on tärkeää.
”Ei mulla ole mitään odotuksia. Haluan vain nähdä, miten ihmiset ottaa tämän. Aika avoimin mielin ainakin itse olen näyttämässä tätä ihmisille”, Kosonen toteaa.