”Taisin olla kolmevuotias, kun opin luistelemaan. Meillä oli kotona Siilinjärven Jännevirralla rantatontti, ja rannasta pääsi luistelemaan. Olen pelaillut jääkiekkoa ja jalkapalloa, mutta ohjattua urheilua minulla ei ole taustallani ollenkaan.

Alamäkiluistelu lähti Liikunnalta, kun näin pelivuoroilla Pihlaisen Arttua, joka oli silloin lajin huipulla, ja aloin sitä kautta seurailla lajia.

Vuonna 2013 Espoon Serenaan tuli Suomen ensimmäinen alamäkiluistelurata, ja meitä lähti Liikunnalta muutama kaveri kokeilemaan lajia. Olisiko siinä ollut pari harjoituslaskua ja sitten heti aika-ajo.

Lajiin jäi koukkuun ja menestys ruokki intoa. Heti seuraavalle kaudelle nousin maajoukkueeseen, kun pari kaveria lopetti.

En kuitenkaan menestynyt ensimmäisellä kaudella, ja sain kenkää maajoukkueesta. Kaudelle 2014–2015 varasin vain lentolipun USA:han kisoihin ja toivoin parasta. Lopulta olin MM-sarjan 26:s ja pääsin takaisin maajoukkueeseen. Nyt menossa neljäs kausi MM-sarjaa ja kolmas maajoukkueessa.

Minua motivoi se, että olen pystynyt vanhana ukkona oppimaan uuden lajin.

Alamäkiluistelu on sitä, että lähtee ylhäältä, jää täryttää ihan hulluna, menee 30 sekuntia ja on maalissa eikä muista, mitä on tapahtunut. Ja pakko päästä uudelleen radalle. Kisoissa taas päästetään neljä eläintä kerrallaan häkistä ulos.

Alkuun sitä koetti vain pysyä hengissä. Myöhemmin on päässyt paremmin käsiksi hommaan. Ruhjeita ja mustelmia on tullut, mutta niveliä ei ole vääntynyt tai luita murtunut. Laji on extremeä siinä missä muutkin action-lajit. Hyväksyn sen, että laji on vaarallinen, ja panostan kamoihin, esimerkiksi selkäsuojiin. Myös kaatumisia kannattaa harjoitella.

Minua motivoi se, että olen pystynyt vanhana ukkona oppimaan uuden lajin. Moni on sanonut, ettei tällä iällä pääse missään lajissa huipulle, mutta olen päässyt kuittailemaan takaisin.

Kun radalla ei ole enää vain kavereita, pitää kehittää sääntöjä.

Talvella harjoittelen Jyväskylässä. Laajavuorta pitää vähän kehua: aluksi jäädytimme rataa puutarhaletkuilla, nyt täällä on maailman pisin rata. Kesät olen ollut töissä Helsingissä ja treenannut skeittiparkissa ja käynyt Tallinnassa sisähallissa.

Vaikka alamäkiluistelu on pieni laji, näkyvyys on valtava: kisat näkyvät Ylellä, ja laji kiinnostaa. Kaksi viimeistä kautta kilpailuja on järjestetty Alamäkiluisteluliiton alla. Lajin kehittymistä voisi verrata esimerkiksi siihen, kuinka lumilautailu kehittyi. Kun radalla ei ole enää vain kavereita, pitää kehittää sääntöjä.

Red Bull on keksinyt lajin, mutta sieltä ei tule rahaa luistelijoille. Tällä hetkellä hommaan itse kaiken rahan, mitä tarvitsen lajiin, eikä kukaan maailmassa vielä tee tällä tiliä.

Nykyinen kärki treenaa kuitenkin vain tätä, ja itsellenikin alamäkiluistelu on selkeä ykköslaji. Kausi kestää joulukuusta maaliskuuhun. Kun kisakalenteri tulee, merkkaan kisat kalenteriin, ja kun kausi päättyy, menen Korppiin ja katson, että mites opinnot.”

Markus Juola

  • Syntynyt vuonna 1985 Siilinjärvellä.
  • Opiskelee Jyväskylän yliopistossa liikuntapedagogiikkaa.
  • Kuuluu alamäkiluistelun maa-joukkueeseen ja Liikunnan Riemun Pingviineihin.
  • Oli Jylkkärin painoon mennessä MM-sarjassa sijalla 23.