Egypti on turvallinen maa. Egyptiläinen media on vapaa. Egyptissä ei ole yhtään toimittajaa vankilassa.
Mantra on tuttu, sitä hokevat kaikki hallitusta kannattavat tahot Egyptissä, tällä kertaa presidentin mediatoimistossa työskentelevä nainen.
Otetaanpa askel taaksepäin. Freedom Housen mukaan Egyptissä lehdistö ei ole lainkaan vapaa.
Toimittajat ilman rajoja -järjestön listalla Egypti on lehdistönvapausindeksissä sijalla 159. Maita on yhteensä 180, ja listan kärkipaikkaa pitää Suomi.
Toimittajat ilman rajoja sekä Committee to Protect Journalists kertovat, että Egyptissä on lukumääräisesti pidätettynä toiseksi eniten toimittajia koko maailmassa. Hieman yli kahdellakymmenellä vangitulla toimittajalla Egypti jää tilastoissa vain Kiinan taakse.
Tämän lisäksi kaltereiden takana on esimerkiksi ahkerasti internetissä tekstejä julkaisevia kirjoittajia, joilla ei ole toimittajan statusta.
Vuonna 2014 presidentiksi valittu entinen puolustusvoimien ylipäällikkö Abdel Fattah al-Sisi on valtakautensa aikana esitellyt yhä uusia keinoja hillitä hallituksen vastaista viestintää.
Periaatteessa mikä tahansa artikkeli voi johtaa kuulusteluihin ja jopa pidätyksiin. Väkivallan, naisten tapauksessa myös seksuaalisen väkivallan, uhka on jatkuvasti läsnä.
Kaikki tämä on yleisessä tiedossa. Siitä huolimatta presidentin mediatoimiston edustaja vakuuttaa paikallisten toimittajien vain pitävän turhaa meteliä pienistä asioista. Egypti on turvallinen maa.
Egyptiläinen Khaled Dawoud on työskennellyt toimittajana kolmisenkymmentä vuotta. Nykyinen presidentti pyrkii hänen mukaansa painostamaan toimittajia julkaisemaan vain positiivisia artikkeleita maan tilasta.
”Presidentti Sisi ajattelee, että kun media on optimistinen, ihmiset ovat tyytyväisiä. Hän ei ole oppinut mitään aiempien presidenttien ajoista. Elämme jatkuvassa propagandakuplassa, ja sellaiset puhkeavat aina”, Dawoud sanoo.
Egyptissä tietoa saa todella niukasti, ja kaikkia haalittuja tiedonmurusia ei voida edes julkaista. Esimerkiksi syrjäytetyn presidentti Hosni Mubarakin vastaisesta mielenosoituksesta kirjoitettaessa osallistujamäärää käskettiin höyläämään reilusti todellista pienemmäksi.
”Sitten alkavat neuvottelut. Toimittaja joutuu pohtimaan, onko parempi julkaista pieni juttu, jossa tietoa on muuteltu, vai jättää asia kokonaan huomioimatta”, Dawoud toteaa.
Jokainen egyptiläinen toimittaja tuntuu tietävän jonkun, joka on joutunut vankilaan. Koskaan ei voi tietää, kuka on seuraava.
”Voin joutua milloin tahansa vankilaan, en olisi siitä yhtään yllättynyt. Mutta mekin olemme kaikki ihmisiä, en väitä olevani sankari.”
Presidentti Sisi ajattelee, että kun media on optimistinen, ihmiset ovat tyytyväisiä.
Kriittisiä ääniä ei ole siis saatu sammutettua. Yksi Kairon arvostetuimmista itsenäisistä medioista on Mada Masr. Verkkojulkaisun toimitus Kairossa näyttää aivan suomalaiselta viestintätoimistolta.
Valkoinen koira tervehtii tulijoita, sohvanurkkauksessa on käynnissä palaveri.
Vuonna 2013 perustettu julkaisu raportoi Egyptin asioista englanniksi ja arabiaksi. Se pyrkii riippumattomuuteen muun muassa hankkimalla rahoituksensa itse esimerkiksi tapahtumia järjestämällä.
Hallituksen toimet eivät ole johdonmukaisia, mikä aiheuttaa epävarmuutta Mada Masrin toimituksessa. Viattomaltakin tuntuva artikkeli saattaa johtaa vaikeuksiin, vaikka julkaisun ”pahimmat” artikkelit ovat jääneet vaille hallituksen huomiota.
Jatkuva pelon ilmapiiri saattaa ajaa toimittajat turvautumaan itsesensuuriin, mikä heikentää journalismin laatua.
Pelko on tietysti inhimillistä: kukaan tuskin haluaisi virumaan egyptiläiseen vankilaan.
”Välillä joku saattaa empiä jonkun artikkelin julkaisua, mutta me rohkaisemme toisiamme. Kysymme myös usein apua lakimiehiltä”, Mada Masrin toimituksesta kerrotaan.
Välillä jokainen toimittaja tarvitsee rohkaisua työssään. Mada Masrin toimittaja Lina Attalah kertoo, että miehiä on jo pitkään palkattu häiritsemään naistoimittajia ja -aktivisteja seksuaalisesti.
”Kuinka paljon huonommaksi tilanne voi enää mennä? Juuri nyt en voi sanoa olevani optimistinen”, sanoo Mada Masrin politiikantoimittaja Heba Afify.
Raiskaajilla ja murhaajilla saattaa olla helpompaa kuin heillä.
Mutta mikä saa ihmiset työskentelemään toimittajina, vaikka ympärillä leijuu uhka jopa vankilaan joutumisesta?
Suurin osa Jylkkärin haastattelemista toimittajista suhtautuu ammattiinsa intohimoisesti.
He haluavat nostaa kotimaansa epäkohtia esille ja olla näin mukana luomassa parempaa yhteiskuntaa.
”Jos en ole kriittinen vallan vahtikoira, en näe mitä pointtia tässä olisi”, Lina Attalah sanoo.
Työllistymisen kannalta toimittajaksi kouluttautuminen on nuorille myös hyvä valinta etenkin, jos on varaa yksityisen yliopiston englanninkieliseen opetukseen.
Opiskelijoiden mukaan englanniksi työskenteleville egyptiläistoimittajille tuntuu olevan kysyntää.
Egyptiläinen Ahmed Refai opiskelee neljättä vuotta Kairon amerikkalaisessa yliopistossa. Hän on hyvässä asemassa, sillä opetuksessa ei ole hänen mielestään juuri valittamista.
Näin ei ole kaikkialla. Yksityisissä yliopistoissa lukukausimaksut ovat korkeita, ja opetus on yleensä varsin korkeatasoista.
Julkisissa yliopistoissa opetus sen sijaan saattaa olla hyvin teorialähtöistä, sillä oppilaitoksilla ei ole resursseja esimerkiksi ajantasaisen laitteiston hankkimiseen.
Refai ei ole vielä tehnyt toimittajan töitä yliopiston lehden ulkopuolella, joten ammatin uhat eivät ole konkretisoituneet.
”Varmasti suomalaisten toimittajien on vaikea kuvitella joutuvansa vankilaan, mutta niin on minunkin. Vankiloissa toimittajat ovat kuin poliittisia vankeja. Raiskaajilla ja murhaajilla saattaa olla helpompaa kuin heillä”, Refai arvelee.
Kaikista riskeistä huolimatta Refain vanhemmat tukevat poikansa ammatinvalintaa.
”Monesti äiti on sanonut, että ole varovainen. Veikkaan, että kun pääsen kunnolla töihin, äitini pelkää ihan tosissaan.”
Kirjoittaja osallistui Suomen Lähi-idän instituutin järjestämälle mediakurssille Kairossa. Jutun taustamateriaalina on käytetty kurssin luentoja ja vierailuja.
Vallanvaihdot kurittavat Egyptin mediaa
- Ensimmäiset sanomalehdet alkoivat ilmestyä Egyptissä jo 1800-luvun alkupuolella. 1930-luvulla perustettiin maan ensimmäinen radiokanava.
- Vuoden 1952 vallankaappaus muutti Egyptin kuningaskunnasta tasavallaksi. Kaikki mediat joutuivat valtion kontrolliin, ja sensuuri oli raskasta. Myöhemmin poliittiset puolueet saivat luvat julkaista omia lehtiään.
- Hosni Mubarak toimi Egyptin presidenttinä vuosina 1981–2011. Hänen valtakautensa aikana yksityiset mediat, satelliittikanavat ja opposition sanomalehdet yleistyivät. Myös internet valtasi alaa.
- Alkuvuodesta 2011 mielenosoitukset johtivat Mubarakin eroon. Median sääntelyä karsittiin, ja mediakenttä alkoi hetkellisesti monipuolistua.
- Armeija kaappasi vallan vaaleilla presidentiksi valitulta Mohammed Mursilta vuonna 2013. Tämän jälkeen armeija sulki suuren osan tv-asemista ja sanomalehdistä, minkä vuoksi mediakentän äänet yksipuolistuivat.
- Nyt suurimmat mediat ovat valtion otteessa. Kansalliseen turvallisuuteen vedoten hallituksen ja asevoimien kritisointi on rajoitettu lähes kokonaan.
- Egyptissä on tällä hetkellä vangittuna yli 20 toimittajaa, ja journalistit elävät jatkuvassa epätietoisuudessa tulevaisuudestaan.
- Nykyään egyptiläiset seuraavat mielellään kansainvälistä mediaa, sillä monet pitävät sitä kotimaista luotettavampana.