”Synnyin Espoossa, mutta perhe asui silloin Nurmijärvellä. Sieltä sitten muutettiin Lahteen, kun olin parivuotias. Moni on sen saman virheen tehnyt.

Lahdessa asuttiin suurin osa mun nuoruudesta. Peruskoulun jälkeen muutettiin britteihin, Guildfordiin Lontoon lähistölle. Olin siellä collegessa jonkin aikaa. Kaiken kaikkiaan vietin saarilla parisen vuotta.

Sieltä sitten takaisin Suomeen. Olin ensin vähän aikaa töissä ja tein sitten lukion loppuun hiukan kypsemmällä iällä.

Heitin kolikolla Lappeenrannan ja Jyväskylän välillä, kun hain yliopistoon 2003. Päättäväisyystasot oli silloin korkealla.

Valinta osoittautui lopulta erittäin hyväksi. Tykkäsin sekä kaupungista että yliopistosta todella, todella paljon. Jyväskylässä pidin erityisen paljon siitä, että sekä sosiaalisesti että opintojen tasolla monialaisuus ja monitieteellisyys oli käsin kosketeltavaa. Ravintolaelämä, Ilokiven illat ja Kauppakadun approt tulivat tutuiksi.

Ylioppilaskuntaväännöt nivoivat sitten muun opiskelijaelämän yhteen. Olin 2006 varapuheenjohtaja ja koulutuspoliittinen vastaava. Vuotta aiemmin olin Pörssin puheenjohtaja. Sen vuoden aikana vedin kyllä pahat järjestö-överit.

Hetken ajan kuvittelin tuolloin, että olisin voinut lähteä vaikka valtakunnan politiikkaan mutta onneksi tulin järkiini.

 

Opiskelin Jyväskylän yliopistossa laskentatiedettä, josta siirryin numeroista konsultoinnin kautta viinaan teollisessa mittakaavassa. Ja onhan mulla tuo väikkärikin vielä kesken. Terveisiä vaan sinne kauppakorkean puolelle, ehkä vielä joskus tulen hoitamaan sen homman loppuun.

Viski oli minulle harrastus jo pidemmän aikaa ennen kuin lähdettiin tähän tislaamobisnekseen. Opiskeluaikoina taloudelliset mahdollisuudet eivät olleet samanlaiset kuin myöhemmin työelämässä. Käytiin kuitenkin opiskelukaverien kanssa nauttimassa kaksi senttiä viskiä jossain ravintolassa. Tai sitten jollain kaverilla oli ulkomailta tuotu pullo, josta päästiin maistamaan.

Tähän voisi iskeä sellaisia faktoja pöytään, että viskissä on laajin makuvalikoima kaikista alkoholijuomista. Kahvin ohella laajin makuvalikoima kaikista juomista. Ja jotenkin se makuprofiili sopi itselleni.

Viskiä voi harrastaa ikuisesti, ikinä pääsemättä maaliin. Siinä on jotain hienoa.

Giniä olin harrastanut hiukan vähemmän ennen tätä uraa, mutta kyllä niitäkin oli tullut maisteltua. Ginissä makua johdetaan katajalla, ja sen jälkeen muu makumaailma voi yrtteineen olla melkein mitä vaan.

Me ihmiset ollaan sellaisia, että me halutaan yllättyä kerta toisensa jälkeen. Jos mulla olisi vaan yksi sama pullo alkoholia, jota joisin vaikka sitten maun vuoksi, niin tylsäksi kävisi homma nopeasti.

Viskissä on löytöretkeilyä niin paljon, että se ei käy koskaan tylsäksi.”

Miika Lipiäinen

  • Tislaamoyrittäjä ja viskiharrastaja. Kyrö Distilleryn toimitusjohtaja.
  • Syntynyt Espoossa 1980. Asunut myös Nurmijärvellä, Lahdessa sekä Iso-Britanniassa.
  • Valmistui Jyväskylän yliopistosta kauppatieteiden maisteriksi pääaineenaan laskentatoimi.
  • Harrastuksiin kuuluu viskin lisäksi rummut, lukeminen ja Arsenal Football Club.