Kissavideo nyt vai tutkivan journalismin paljastus veroparatiiseista muutaman kuukauden kuluttua? Toinen on ilmainen, toisesta joudut maksamaan. Kumman valitset?
Edellä esitetty valinta on harmillisen lähellä journalismin todellisuutta nykymaailmassa. Kevyt hömppä kerää klikkejä, sitä on helppo ja nopea tuottaa, ja mainostajat kehräävät kilpaa hassun kissan kanssa. Katso miten söpö! Sillä on rusetti, voi että!
Netti luo illuusion, jonka mukaan kaikki materiaali on ilmaista. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Sekä kissavideo että veroparatiisijuttu vaatii tekijän, joka uhraa aikaansa hengentuotteelleen. Ja se maksaa.
Kissavideoiden sijaan todellinen journalismi on usein aikaa vievää ja vaatii kovaa ammattitaitoa. Nostan esiin kolme tapausta, jossa toimittajat ovat työllään tuoneet räikeitä epäkohtia päivänvaloon ja joskus jopa muuttaneet maailmaa paremmaksi paikaksi.
Talvivaaran kaivoksen ympäristöongelmat sekä viranomaisten ja teollisuuden turhan läheiset välit oli uutinen, joka on viime vuosien merkittävimpiä journalistisia saavutuksia Suomessa. Jutun taustalta löytyy vapaa toimittaja Juha Kauppinen, joka sai ansaitusti työstään sekä Bonnierin Suuren Journalistipalkinnon että tutkivan journalismin Lumilapio-palkinnon. Kauppinen on muuten Jylkkärin entinen päätoimittaja.
Koko maailmaa kuohuttanut Panama-papereiden vuoto ja sitä seurannut tutkimus on puolestaan osoitus journalistisesta yhteistyöstä. Kansainvälinen tutkivien toimittajien yhteisö ICIJ paljasti sen, mitä moni meistä on jo pitkään epäillyt eli miljardien arvoisen veronkierron ja sitä hallinnoineen korruptoituneen eliitin.
Kolmas esimerkki kertoo tapauksesta, josta tehtiin Oscarilla palkittu elokuva. Boston Globe -sanomalehden tutkivan journalismin osasto paljasti katolisen kirkon pedofiiliskandaalin, jonka uhriksi on vuosikymmenien, ehkä jopa vuosisatojen, aikana joutunut kymmeniä tuhansia viattomia lapsia. Ongelma ei ole poistunut vieläkään kokonaan, mutta maailma on silti parempi paikka, koska toimittajat saivat tehdä työnsä.
Kriittinen journalismi valvoo päättäjiä ja valtaapitäviä ja varmistaa, että joku kysyy ne vaikeat kysymykset. Ilman toimittajia tuota valvontaa ei olisi. Tämä sopisi varmasti henkilölle, joka ei toivo omille puuhilleen julkisuutta.
Loppujen lopuksi kyse on siitä, haluammeko maksaa laadukkaasta journalismista. Vai luotammeko, että veronkiertäjät ja pedofiileja suojelevat järjestöt eivät jatka rikoksiaan? Entäpä jos he lupaavat muuttaa tapansa? Kissavideo kaupan päälle? Katso kuinka söpö se on
En väitä tietäväni, kuinka saada ihmiset maksamaan laadukkaasta journalismista. Ja tiedän, että kissat osaavat olla söpöjä. Katso kuinka se murjottaa! Miten se onkin aina noin kiukkuinen?
Mutta ei. Suljen kissavideon ja laitan muutaman vaatimattoman roposeni likoon, jotta joku saa palkkaa vaikeiden kysymysten esittämisestä.