Kimmo Leinonen on viittomakielinen opettaja ja runoilija, jonka voi bongata myös suomalaisen viittomakielen Suvi-verkkosanakirjan viittojana. Nyt Leinonen keskittyy viimeistelemään graduaan Jyväskylän yliopistossa.
”Yksi syy siihen, että aikoinaan aloitin runojen tekemisen, oli äitini. Kun olin muuttanut Oulusta Mikkeliin mennäkseni kuurojenkoulun yläasteelle, pidimme äitini kanssa yhteyttä kirjeitse. Kirjoitimme elämään liittyviä asioita ja syvällisiä pohdintoja. Aina kirjeen lopuksi äiti kirjoitti minulle aivan spontaanisti runon.
Katselin silloin niitä runoja, joita äiti kirjoitti, eivätkä kaikki ideat aina auenneet minulle. Kun en ymmärtänyt kaikkia runojen vertauksia ja kielikuvia, niin pohdimme koulun asuntolan työntekijöiden kanssa, että miten ne viitottiin. Se antoi minulle paljon ajatuksia niiden runojen kypsyttelyyn. Mietin aina itsekseni, että millainen koko runo olisi viittomakielellä esitettynä.
Kaikkein tunnetuin Suomessa esittämäni viittomakielinen runo on nimeltään Kieltäni ei saa tuhota. Tein sen itse vuonna 1995, jolloin viittomakieltä käyttävien oikeudet lisättiin Suomen perustuslakiin. Valmistelin runoa jo kolme kuukautta etukäteen ja esitin sen juuri sinä vuonna. Se oli ensiesitys, joka herätti paljon huomiota. Sen jälkeen olen esiintynyt runon kanssa kutsusta siellä sun täällä.
Viittomakielen opettamisen aloitin joskus 1983-84. Silloin järjestettiin lyhytkursseja, joissa opetettiin ”varsinaista viittomakieltä”. Se oli huvittava termi, mutta silloin sitä käytettiin. En ollut mitenkään opetellut, että miten viittomakieltä tulisi opettaa, vaan ryhdyin kylmiltään opettamaan kuuleville oppilaille. Olin kai vähän opettajalaatuinen, sillä tykkäsin siitä.
Kun ajattelee viittomakielen lingvististä puolta, niin silloin sellaisesta ei ollut mitään tietoa. Sitä vain käytiin elämänkokemuksen pohjalta opettamassa. Sitten kun tulin tänne opiskelemaan, niin täällähän mennään lingvistisiin syvyyksiin ja kaikkiin niihin kielitieteellisiin ihmeellisyyksiin viittomakielessä. Kyllähän näkemys viittomakielestä on tänä päivänä muuttunut ihan toisenlaiseksi.
Pääsin opiskelemaan Jyväskylään OKL:ään vuonna 2001. Sitä ennen olin jo ollut työelämässä viittomakielen sanakirjatyössä Helsingissä. Sen työn pohjalta valmistui viittomakielen Suvi-verkkosanakirja, jossa olen viittojana. Sitä sanakirjaa laadittiin silloin melkein 13 vuotta.
Sekin on ihan sattumaa, että päädyin Jyväskylään opiskelemaan. Minulla ei ollut suurta suunnitelmaa asian suhteen. Työpaikalla tehtäviini kuului esimerkiksi aamuisin avata tietokoneet valmiiksi. Yhtenä aamuna avasin koneen, ja siellä oli teksti Jyväskylän yliopistosta. Rupesin uteliaisuudesta katsomaan sitä tekstiä ja huomasin, että siellä haettiin viittomakielisiä OKL:ään. Luin sen ilmoituksen kriteereitä ja kappas vaan, niistä kriteereistähän melkein kaikki toteutuivat minun kohdallani.
Mietin, että miksipä ei, voinpahan ainakin kokeilla.
Olin välissä nelisen vuotta työelämässä, kunnes kaksi vuotta sitten tulin tänne tekemään puuttuvia opintojani. Tavoitteenani on saattaa ne loppuun. Tällä hetkellä minulla on menossa gradu ja yksi viittomakielen kurssi, jonka saan nyt valmiiksi.
Olen pohtinut paljon, että mihinkä menen valmistumisen jälkeen. Opetustilanne on nyt Suomessa vähän ongelmallinen. Täytyy vain uskaltaa ottaa se iso askel ja lähteä muualle täältä, ehkä pois Suomesta. Siksi täytyy pitää ajatukset avoinna ja kuunnella sydäntään ja sieluaan, että mihin se viekään.”
Kimmo Leinonen
- Syntynyt Oulussa vuonna 1963.
- Esiintyy viittojana Suomen viittomakielten Suvi-verkkosanakirjassa, joka avattiin ensimmäisen kerran vuonna 2003. Videoiden kuvaaminen aloitettiin vuonna 1988.
- Opiskelee viittomakieliseksi luokanopettajaksi Jyväskylän yliopistossa. Käsittelee gradussaan muukalaisuutta.
Lue lisää:
Elinvoimaisuus kunniaan! (1.11.2010)
Ennakkoluuloinen asenne on kuuroutta suurempi ongelma (4.5.2009)