Feminismi on teko

Sukupuolikuvasto uusiksi

Kirjallisuuden opiskelija Riika Tyhtilää ja hänen ystäviään oli jo hetken kismittänyt median luoma kuvasto, jossa naiset ja miehet esitetään aina samojen kliseisten roolien kautta. Sitten syntyi idea: kuvattaisiin queer-aiheinen kalenteri, jonka teemana ovat viittaukset populääri- ja korkeakulttuuriin. Jokainen kuva viittaa johonkin teokseen ja esittää sen eri vinkkelistä esimerkiksi sukupuoliroolit kääntäen.

”Haluamme laajentaa kuvastoa, jota media ja yhteiskunta tarjoavat ihmisille, ja herättää pohtimaan vaikkapa sitä, mitä kauneus on”, toteaa Tyhtilä, Corpuksen queer-kalenterin tuottajatiimiläinen. Corpus on taidehistorian, taidekasvatuksen, museologian ja kirjallisuuden opiskelijoiden yhteinen ainejärjestö.

Kalenterin kuvaukset ovat juuri alkamassa. Sen tuotot lahjoitetaan hyväntekeväisyyteen. Työryhmään kuuluu noin 25 aktiivista jäsentä.

Mutta hetkinen, mikä ihmeen queer?

”Käsite queer (suom. esim. outo, pervo) voisi kuvata sukupuolen, kehollisuuden ja seksuaalisuuden sääntöjen tai oletusten rikkomista, häiritsemistä ja uudelleenrakentamista. Kyse on kuitenkin laajemmasta ilmiöstä, elämäntavasta, joka ei liity ainoastaan kehollisuuteen”, Tyhtilä kertoo.

Kalenterilla halutaan lähestyä näitä teemoja myönteisesti, ei tuomiten tai osoitellen. Tuottajien mukaan myönteisyys ja vapauden arvo näkyvät paitsi itse kalenterissa, myös koko sen tuotantoprosessissa.

”Idea on ajaa kaikkien ihmisten tasa-arvoa ja myös vähemmistöjen oikeuksia. Se on sitä Corpuksen henkeä: olla rohkea ja pitää mölyä aiheesta, vaikka se olisi vähän epäsovinnaistakin”, kertoo tuottajatiimin toinen jäsen Suvi Poni.

Feminismistä saattaa vieraannuttaa akateemiseen sukupuolentutkimukseen ja queriin liitetty teoreettisuus: termit ja käsitteet voivat vaikuttaa sekavilta, ja ajatuksille voi olla haastavaa löytää käytännön kosketuspintaa.

”Kuvan voima on valtava, ja kuvista heräävät ajatukset ovat kalenterin ydin. Ne myös vapauttavat akateemisesta korkeaotsaisuudesta, jota feminismi ja queer usein kantavat”, tuottajat pohtivat.

Tyhtilän ja Ponin mukaan arjen pienillä teoilla on feminismin toteutumisessa suuri vaikutus, vaikka totta kai suuria tekoja ja päätöksiä tarvitaan yhtä lailla. Tärkeintä on kuitenkin avoin, kiihkoton keskustelu.

”En minäkään tällaiseksi femakoksi syntynyt, vaan monet keskustelut ja tapahtumat ovat muuttaneet ajatteluani”, Poni sanoo pieni itseironinen hymynkare suupielessään.

Sarjakuvatoimintaa feminismin hengessä

Ylä-Ruthin kabinettiin on kerääntynyt joukko piirtäviä ihmisiä.

”Sarjakuvailmaisun mahdollisuus käsitellä vakavia tai yleensä todellisia aiheita on monipuolinen ja rajaton”, sanoo Sirpa Varis, joka on laittanut alulle Jyväskylän alueen feministisen sarjakuvatoiminnan.

”Tärkein ryhmämme periaate on, että jokainen osallistuja on feministi. Piirrosten ei tarvitse olla paasaavia tai julistavia. Sarjakuvat saavat olla informatiivisia, muttei niiden tarvitse silti olla tylsän tietoiskumaisia”, hän jatkaa.

Vieressä Maria Lehikoinen piirtää supersankarisarjakuvaa, jossa muun muassa vaunuja työntelevä äiti muuttuu rosvoja kiinniottavaksi supersankariksi.

”Tahdomme rikkoa rajoja ja myös nostaa näkyviin joitakin vaiettuja teemoja. Feminismi tekona on esimerkiksi sitä, ettei hyväksytä vihapuhetta. On tärkeää, että vääryyksiä ei vain hyssytellä vaan uskallettaisiin nostaa epäkohdat esille”, sarjakuvapiirtäjät sanovat.

Ryhmän kokoontumisissa käy tällä hetkellä noin viidestä kymmeneen ihmistä. Välillä järjestetään työpajoja, useimmiten oleskellaan ja piirrellään rennossa hengessä. Facebook-ryhmässä kiinnostuneita on noin 50. Osallistuminen on hyvin vapaata ja ryhmän kokoontumispaikat vaihtelevat.

Toiminta on ollut käynnissä noin vuoden ajan. Inspiraatiota on saatu Helsingin alueella toimivasta feministisestä sarjakuvatoiminnasta sekä ruotsalaisesta sarjakuvakollektiivista nimeltä Dotterbolaget.

”Dotterbolagetin sarjakuvissa vakaviakin aiheita käsitellään huumorilla. Haluaisin, että samanlaista henkeä olisi myös meidän sarjakuvissamme”, Varis sanoo.

Ryhmällä olisi innostusta myös koota jonkinlainen yhteinen julkaisu, jossa olisi useampia sarjakuvia eri tekijöiltä. Toiminnan kynnys halutaan pitää matalana, eikä tapaamisissa ole pakko edes piirtää.

”Tulee turvallinen olo, kun on samanhenkisiä ihmisiä ympärillä”, Varis toteaa.

Radikaalia pistelyä

Yliopiston kirjaston toisen kerroksen vessojen oveen ilmestyi talvella nais- ja miessymbolien tilalle kankaalle kirjotut unisex-merkit.

Salaperäisesti vessan oviin ilmestyneet merkit ovat käsityökollektiivi Radikaalien pistojen käsialaa. Ryhmä kokoontuu yleensä viikoittain Mäki-Matin Mäkitupa-rakennuksessa.

”Miksi erotella kahta erillistä vessaa sukupuolisymboleilla? Kysymys on arkipäivän symboliikasta ja siitä, kuka saa olla missäkin tilassa. Emme kysyneet kirjastolta lupaa merkkien kiinnittämiseen, mutta saimme niistä kiitosta jälkeenpäin”, Radikaaleista pistoista kerrotaan. Ryhmän jäsenet haluavat pysytellä nimettöminä.

”Feminismin pitäisi olla normaalitila eikä vain ’saavutettava asia’, jota pitäisi aina puolustella jossakin sivulauseessa tai alaviitteessä”, eräs pistelijä toteaa.

Radikaalien pistojen toiminta on eräänlaista käsityöaktivismia. Kokouksissa tehtävät käsityöt ovat ilmaisullisia tai sanomallisia, ja murtavat käsitystä varsin perinteisenä pidetystä käsityöharrastuksesta. Ryhmässä on aktiivisia jäseniä noin viisi.

Töiden aiheet ovat hivenen kumouksellisia: ne voivat liittyä vaikkapa ruumiillisuuteen tai kauneusihanteisiin. Miten olisi esimerkiksi kukalta näyttävät kirjotut korvikset, jotka tarkemmin katsoen ovatkin kuin naisen alapää? Tai huoneentaulu, jossa lukee ”hairy kitty gang”?

”Feminismin akateeminen leima voi joskus erottaa samaakin tahtovia ihmisiä. Vaikka ihmisillä olisi sama päämäärä, he eivät välttämättä puhu samaa kieltä tai samojen termien kautta. Tällainen käsityötoiminta on sellaista, jossa ihmiset voivat vain olla yhteisen tekemisen äärellä.”

Feminismi-sana voi myös joskus karkottaa ihmisiä. Ryhmäläisten mukaan jokainen kuitenkin määrittelee itse itsensä, ja kuka tahansa on tervetullut ryhmän kokoontumisiin. Toiminnan ei ole tarkoitus olla ryppyotsaista.

”Kokoontumisissa on aina hyvät jutut, ja se on puolet osallistumisesta.”