Yliopistollamme tapahtuu kummia. Aivan kuin johto pelaisi Scrabblea keksiessään hienoja sanoja selittääkseen oppiaineiden suunniteltuja lakkautuksia, kun taas toisaalla opiskelijoita kannustetaan juoksemaan opintopisteiden perässä kuin Sonic konsanaan Segan konsolipeleissä metsästäessään kiiltäviä sormuksia. Muuten ihan kiva juttu, mutta kun oikea elämä ei ole peli. Sitä ei voi ladata uudelleen tai pelata vain silloin, kun siltä tuntuu.
Uusi termi oppiaineiden suunnitelluille lakkautuksille on ”rakenteellinen kehittäminen”. Näin se on muotoiltu opiskelijoille suunnatussa sähköpostiviestissä. Kielten laitoksen kohdalla latinan ja italian oppiaineet kuuluvat rakenteellisen kehittämisen piiriin. Liekö kehitetään myös yliopiston lainaamaa klassista latinankielistä slogania ”amica veritas”, joka muuten suomeksi tarkoittaa ”totuus on ystävä”. Voipi nimittäin olla, että tulevaisuudessa niin klassisten alkuperäistekstien kuin maailman toiseksi puhutuimman äidinkielen kantakielen tutkiminen voi olla Keski-Suomessa vaakalaudalla. Eihän se mitään, kohta me varmaan ollaan kuntaliitoksen myötä osa Tamperetta.
Vaikuttaakin siltä, että yliopiston hallitus pelaa sanapeliä muotoillessaan suunnitellun oppiaineiden alasajon ”rakenteelliseksi kehittämiseksi”.
Maaliskuun 11. päivä sähköpostin saapuneet-kansioon tärähti niin iloinen uutinen, että oikein itkettää. Ensin olin hämmentynyt, sitten olin suuttunut ja nyt olen masentunut. Ei tämä voi olla totta. Kielten laitos alkaa nimittäin palkitsemaan opiskelijoitaan haalarimerkein, joita ei saa kuulemma mistään muualta. Luulin, että tämä on vitsi, mutta jatkaessani lukemista minun kasvoni kalpenivat. Palkinnon saa, mikäli suorittaa vuodessa 55 opintopistettä. Eikä siinä vielä kaikki, valitettavasti. Vähintään 60 opintopistettä vuodessa saava opiskelija palkitaan vielä elokuvalipulla.
Mielestäni opiskelijoiden suurin palkinto on se, että he ovat onnistuneesti suoriutuneet pääsykoetilaisuudesta ja päässeet opiskelemaan haluamaansa alaa ja sivistämään itseään. Jos opiskelijoita välttämättä halutaan palkita, tulisi se ehdottomasti tehdä laadullisin eikä määrällisin perustein. Tarkoitan tällä sitä, että jos yllämainittuja haalarimerkkejä ja elokuvalippuja, tai ihan sama mitä, halutaan jaella, tulisi se tehdä esimerkiksi pääaineessa suoritettujen kurssien arvosanojen keskiarvon perusteella. Tällä hetkellä kielten laitoksen signaali opiskelijoille on mielestäni väärä: aivan sama miten opiskelet, kunhan saat hamstrattua paljon pisteitä! Tämä on peli, saatana!
Minua peljättää suuresti, että hurmoshenkinen tulosajattelu on levinnyt liian syvälle yliopistomme rakenteisiin, valitettavasti myös kielten laitokseen. Oppiaineiden suunnitellut lakkautukset ja opiskelijoiden ”palkitseminen” kielivät tästä. Niin yliopiston kuin kielten laitoksenkin johdon tulisi osoittaa rohkeutta vallitsevissa olosuhteissa ja vaalia sivistystä yli kaiken.
Lue lisää:
Kommentointimahdollisuus on poistettu käytöstä, mutta alta näet aiemmat kommentit.
Kaija Hammar
Minä puolestani haluaisin kernaasti, että yli 55 opintopistettä vuodessa suorittavia opiskelijoita kaikissa tiedekunnissa palkittaisiin määrällisesti. Se tarkoittaa selvää riihikuivaa rahaa. Sitä voisi määrällisesti ottaen jaella sopivissa tukuissa. Aikanaan suoritin jopa 80 opintoviikkoa vuoden aikana (siis opintoviikkoa, ei opintopistettä), niin minulle sanottiin, että olen vain päivähoidossa yliopistolla. Raha kyllä kelpaisi, mutta kukapa haluaisi haalarimerkkejä? Luullakseni ei kukaan.
22.4.2016
Jesse Railo
Asiahan liittyy kai yliopistojen nykyiseen rahoitusmalliin? Muistaakseni valtio maksaa rahaa erikoisesti niistä opiskelijoista, jotka suorittavat yli 55 op/lkv ja jotka valmistuvat ajallaan.
Ehkä pitäisi vähentää yksi henkilö jokaisesta tiedekunnasta ja jakaa säästyneet rahat hyville (vähintään 55 op/lkv tahdissa oleville) opiskelijoille pieninä stipendeinä? Saattaisi olla parempi vaikutus opintomenestykseen kuin muutamalla valinnaisella kurssilla. Opiskelijathan tekevät suurimman työn itse! :)
12.5.2016