Turkin pinnan alla kiehuu, niin sisä- kuin ulkopolitiikankin tasolla. Maa on viimeaikaisten tapahtumien valossa osoittautunut jälleen tärkeäksi nappulaksi maailmanpolitiikan pelikentällä. Siksi Istanbul onkin loistava kaupunki opiskella kansainvälisiä suhteita juuri nyt.
Istanbul lienee yksi eksoottisimmista Erasmus-vaihtokohteista. Vastakohtien metropoli on samaan aikaan liberaali ja konservatiivinen, sekoitus itää ja länttä. Saman päivän aikana on mahdollista lounastaa Aasiassa ja jatkaa Eurooppaan illanviettoon.
Turkissa korkeakouluopiskelu muistuttaa enemmän opiskelua suomalaisessa lukiossa kuin yliopistossa. Akateemista vapautta ei juuri ole. Saman oppiaineen opiskelijat kulkevat aika pitkälti saman putken läpi, sillä kursseissa ei ole paljoakaan valinnaisuutta, eikä sivuaineen käsitettä tunneta.
Suomessa pääaineeni on journalistiikka, mutta Istanbulissa teen laajaa sivuainetta kansainvälisistä suhteista. Kültür Universitesissä opiskelu on melko kaoottista. Luokassa kuuluu jatkuva puheensorina ja opiskelijoiden jatkuva ramppaaminen ovesta sisään ja ulos tekee luokasta levottoman. Monesti vaihto-opiskelijat huomaavat olevansa ainoita luokassa luennon päätteeksi kaikkien paikallisten poistuttua yksi kerrallaan.
Kursseihin kuuluu aina kaksi suoritusta: loppukoe ja välikoe tai esitelmä. Kokeissa lunttaaminen tuntuu olevan pikemminkin sääntö kuin poikkeus.
Yksi koulutusjärjestelmän heikkouksista on suhtautuminen kielten opiskeluun. Peruskoulussa annetaan arvoa enemmän luonnontieteille, joten englannin opiskelu ennen yliopistoa on vähäistä. Jopa kansainvälisten suhteiden opiskelijat osaavat kieltä heikosti, vaikka englanti on opiskelukieli valtaosalla kursseista. Vaihto-opiskelijat päätyvät viettämään aikaa keskenään, sillä ystävystyminen paikallisten kanssa on haastavaa kielimuurin vuoksi.
Paikalliset vaikuttavat opiskelijoina valitettavan passiivisilta. Motivaation ja kiinnostuksen puute velloo luokassa, vaikka opettajat yrittävät aktivoida kysymään ja innostumaan. Monen kohdalla kyse on siitä, että vanhemmilla on Turkissa viimeinen sana sen suhteen, mitä alaa jälkipolvi lähtee opiskelemaan. Vanhemmat kustantavat nuorten opinnot, ja ellei nuoren valitsema ala miellytä vanhempia, rahahanat sulkeutuvat.
Taidealoja usein väheksytään, kun taas erityisesti insinöörit ovat yhteiskunnassa arvostettuja. Turkki on yhä perinteisiin arvoihin nojaava maa, jossa ammatti määrittelee yhteiskunnallista asemaa. Monet taidealasta haaveilevat ovat tehneet perheensä kanssa kompromissin ja päätyneet arkkitehtuurin pariin.
Opinto-ohjaus oppilaitoksissa on olematonta, sillä monella ei ole aavistustakaan, mitä tehdä valmistumisen jälkeen. Työelämä tuntuu nuorista etäiseltä, eikä työharjoittelu yleensä kuulu osaksi opintoja.
Suuren hatunnoston ansaitsevat yliopistomme opettajat. Opiskelijoiden tasoon nähden opettajat Kültür-yliopistossa ovat alojensa ammattilaisia, jotka ovat keränneet rutkasti kokemusta ulkomailla. Kolme opettajaani ovat entisiä suurlähettiläitä ja yksi CNN-kanavan entinen ulkomaan toimituksen päällikkö. Erityisen mielenkiintoinen on Uskonto ja politiikka –kurssi, jota opettaa vallassa olevan konservatiivisen AKP-puoleen työntekijä – yhtälö, joka tuo opetukseen aivan oman mausteensa. Yllättävää on ollut se, miten moni opettaja haastaa opiskelijoita kritisoimaan heitä, sillä Turkissa auktoriteetteja ei yleensä sovi kyseenalaistaa.
Byrokratia, systeemin jäykkyys ja tiedonvälityksen puute saattavat toisinaan turhauttaa vaihto-opiskelijaa. Kursseille rekisteröityminen ja niiltä poistuminen tapahtuvat vain tiettyjen viikkojen aikana verkkojärjestelmän kautta, mutta mikään tieto ei kulje sähköisesti. Koepäivämäärät ja koearvosanat kuulee lähinnä puskaradion kautta.
Pitkiin välimatkoihin tottuminen vie Istanbulissa aikaa. Kültür sijaitsee kaukana keskustasta lähellä lentokenttää. Lähes kaikki opiskelijat haluavat asua lähempänä kauppoja, kahviloita ja yöelämää, joten matka koululle metrolla tai metrobussilla vie noin tunnin.
Vaikka opiskelu Istanbulissa ei välttämättä kuulostaisi järin houkuttelevalta, on oma vaihtoni ollut tähän saakka todella onnistunut. Opiskeluissa ei aiheita aina järin syvällisesti käsitellä, mutta siitä huolimatta olen saanut aivan uuden käsityksen Turkin ja lähialueiden politiikasta ja ongelmista. Jyväskylässä minulla tuskin olisi mahdollisuutta opiskella esimerkiksi diplomatiaa, Lähi-idän konflikteja, Balkanin politiikkaa, Turkin ulkopoliittisia suhteita ja Keski-Aasian energiapolitiikkaa. Lisäksi Istanbul on mieletön 15 miljoonan asukkaan suurkaupunki, josta löytyy kaikkea: kulttuuria, historiaa, idän eksotiikkaa ja yöelämää. Neljän kuukauden vaihto Istanbulissa on aivan liian lyhyt.