Suomalaisten argumentointitaidoista on viimeaikaisen julkisen puskista huutel… keskustelun perusteella oltu huolestuneita. Haluan kantaa korteni kekoon, jotta saisimme kansallista tasoamme nostettua tälläkin saralla. Tässä siis tiivistetty katsaus tyypillisiin virheargumentteihin, jotta niiden käyttöä voi itse välttää.

 

Väärä analogia: Verrataan asioita, jotka eivät ole vertailukelpoisia. ”Koska yliopistot toimivat kuin yritykset, niiden toimintaa kannattaa mitata ja ohjailla talouden mittareilla.”

Olkinukke: Hyökätään vastapuolen argumentista tehtyä karikatyyria vastaan. ”Humanistithan ovat sitä mieltä, että raha tulee seinästä, eli heidän mielestään Suomi saadaan nousuun rakentamalla lisää seiniä.”

Suosituimmuuteen vetoaminen: ”Kaikki muutkin ottavat opintolainaa.”

Kaltevan pinnan argumentti: Vedotaan tapahtumaketjuun, joka johtaa lopulta ikävyyksiin, mikäli tietty päätös tehdään tai jätetään tekemättä. ”Jos opintorahaa nostetaan, opiskelijat eivät enää jaksa mennä luennoille, vaan tuhlaavat rahansa viinaan, ja Suomen nuoriso on kohta täysin rappiolla, eikä kukaan tee enää oikeita töitä.”

Asenteellinen kielenkäyttö: ”Kaiken maailman dosentteja.”

Hyökkäys henkilöä kohtaan: ”Kaiken maailman dosentteja.”

Natsiargumentti: ”Hitler ei ottanut opintolainaa.”

Perinteeseen vetoaminen: ”Suomessa on pitkät perinteet köyhien perheiden lasten opintien katkaisemisesta.”

Väärä dilemma: Esitellään vain kaksi vaihtoehtoa, vaikka niitä todellisuudessa olisi useampia. ”Joko otat lainaa tai sitten et opiskele.”

Auktoriteettiin vetoaminen: ”Kyllä Sipilä tietää.”

Itsestä yleistäminen: Subjektiivisesta mielipiteestä tehdään objektiivinen. ”Minäkin otin silloin nuorena opintolainaa ja heti sain valmistumisen jälkeen töitä, eikä ollut mitään ongelmia maksaa lainoja pois.”

Hätäinen yleistys: Tehdään induktiivinen oletus liian pienen otoksen perusteella. ”Coffee Housessa istui joitakin opiskelijoita. Jos opiskelijoilla on kerran varaa istua siellä, ei pitäisi valittaa niukasta toimeentulosta.”

Argumentointi toiston kautta: Kun asiaa toistetaan tarpeeksi kauan, se muuttuu todeksi. ”Suomella ei ole varaa. Suomella ei ole varaa. Suomella ei ole varaa. Suomella ei ole varaa.”

Toiveajattelu: Nähdään asiat sellaisina kuin niiden haluttaisiin olevan. ”Pienempi käteenjäävä rahamäärä saa opiskelijat valmistumaan nopeammin.”