Ti-la2016 rikkoo vakiintunutta galleriakaavaa tuomalla vuoden ajan joka viikko uuden taidenäyttelyn Jyväskylän Kirkkopuiston laidalle. Suuren ikkunan toisella puolella saattaa törmätä uusiin näkökulmiin.
”En oikeastaan tiedä, keiden hyväksi Suomen galleriat toimii”. Kaikki vaan pärjää, toteaa Anna Ruth, joka miehensä Juho Jäppisen kanssa pyrkii ti-la2016-näyttelykokonaisuudellaan tuomaan uudenlaista toimintakulttuuria Suomen taidekentälle. 52 nykytaidenäyttelyä vuoden aikana on harvinaisen tiivistahtinen ja kunnianhimoinen paketti.
”Olen luonteeltani sellainen, että haluan poiketa polulta, kokeilla jotain uutta ja erilaista. Teen asiat niin kuin itsestä tuntuu hyvältä”, Ruth pohtii.
Ti-lan kolmas näyttely tuo esiin jyväskyläläisen taiteilijan Tuomas Hallivuon töitä. Graafikkona tunnettu Hallivuo on tehnyt ti-laa varten kokoelman maalauksia:
”Lyhyt näyttelyaika kannusti tekemään jotain, mitä en normaalisti tee.”
Hän kertoo työskennelleensä intuitiivisesti ilman yhtenäistä aihetta, ja spontaanilta vaikuttaa myös teosten ripustaminen näyttelytilaan: vielä paikan päällä tehdään valintoja, mitkä teoksista laitetaan esille.
”Vinossahan tuo on, mutta se kuuluu asiaan”, Hallivuo toteaa vasaroidessaan reippaalla tahdilla maalauksia teräsnauloilla seinään.
Ruth kertoo, että ti-laan on pyritty kokoamaan mahdollisimman edustava kattaus eri-ikäisiä ja eri puolelta Suomea tulevia taiteilijoita. Erona perinteisen gallerian toiminnalle on se, että näyttelyn pitäminen ei maksa taiteilijalle mitään. Tästä kiittelee myös Hallivuo, joka kertoo työskennelleensä köyhän paletilla, eli käyttämällä pääosin valmiina olevia materiaaleja. Maalauksissaan hän on yhdistellyt useita eri tekniikoita luoden herkän vivahteikasta jälkeä.
”Koulupiperrystä”, toteaa poika osoittaen maalausta sählymailallaan.
On Hallivuon näyttelyn avajaiset ja kaksikerroksinen tila on täynnä kaikenikäisiä ihmisiä. Punaviiniä juodaan keskenään erilaisista laseista ja lapset leikkivät portaissa hirviöitä. Metrin korkuinen tyttö kehuskelee käyneensä kaikissa kolmessa tämän vuoden näyttelyssä.
Anna Ruth toivoo, että ti-la tavoittaisi myös uutta yleisöä, ihmisiä, jotka eivät ole valmiiksi kiinnostuneita taiteesta. Ainakin sijainti on omiaan ihmisten houkutteluun – Kauppakatua pitkin kulkee jatkuvasti ihmisiä. Ikkunan takaa näkyvät suuret maalaukset kiinnittävät helposti ohikulkijoiden huomion, ja silloin tällöin joku palaa takaisin lukemaan mainostelineen tekstin. Torstai-iltapäivänä ovi käy tiuhaan, mutta kävijät paljastuvat pääosin taideihmisiksi, joiden tavoite on vierailla vuoden jokaisessa näyttelyssä.
Ajatuksena hankkeen taustalla on myös kaupunkiympäristön elävöittäminen. Ti-la voisi olla keskellä kaupallisia liiketiloja paikka, jonne voi tulla hengailemaan ostamatta mitään. Tarkoituksena on käyttää tilaa monenlaiseen toimintaan myös näyttelyaikojen ulkopuolella: tilassa voi järjestää esimerkiksi iltatapahtumia ja aamupalavereja. Hankkeen on mahdollistanut kulttuurirahaston merkittävä avustus, mutta toiminnan kannalta suuri merkitys on talkoolaisilla. Ruth toivoo ti-lan kannustavan ihmisiä osallistumaan ja tekemään yhdessä.
Näin Suomen 100-vuotisjuhlan kynnyksellä ti-la2016 tarjoaa kattavan käsityksen siitä, mitä Suomen taidekentällä tapahtuu – mitä aiheita käsitellään, mitä tyylejä käytetään?
”Tavalliset galleriat ja taidemuseot eivät pysty näyttämään näin paljon näin tiiviissä ajassa” toteaa Ruth. Vaikka vuoden tarjonta onkin valtava, ei kerta-annoksesta tule kuitenkaan ähkyä: kävijät kuvailevat ti-laa piipahtamispaikaksi, taiteen tapasbaariksi, joka on helppo ottaa haltuun.
Nopeatahtisen gallerian kanssa tekijöiden mielenkiinto pysyy hyvin yllä.
”Aina kun tilanne meinaa rauhoittua, tuleekin jo uusi näyttely”, Ruth kuvailee työviikkojaan.
Edes hän ei tiedä tarkkaan, mitä ensi viikolla on tulossa. Juuri yllätyksellisyys ja dynaamisuus ovat elementtejä, jotka kuuluvat kiinteästi ti-lan konseptiin. Samaa henkeä on myös Ruthin ja Jäppisen pyörittämässä Äkkigalleriassa, jonka ideana on rakentaa väliaikaisesti tyhjillään oleviin liiketiloihin lyhytkestoisia taidenäyttelyjä.
”Ti-la voi tarjota uusia näkökulmia. Viritellä ajatuksia, saada ne poikkeamaan siltä tavalliselta reitiltä”, perustelee Ruth ti-lassa pistäytymistä.
Itse yritän parhaani mukaan venyttää hetkeä Hallivuon ihanien värien ympäröimänä ennen kuin astun ulos pakkaseen ja palaan takaisin arjen hektisyyteen. Tässä on tila, jota täyttää mielellään.
Kauppakatu 19, avoinna tiistaista lauantaihin klo 12-18. Vapaa pääsy.
Lue lisää: