Millaisen kuvan kotimainen populäärimusiikki maalaa meistä suomalaisista? Suositut laulut kertovat pohjoisesta kansasta, jonka korutonta elämää helpottavat alkoholi sekä miehen ja naisen välinen rakkaus.
Monet ensimmäisistä Suomea kuvaavista lauluista keskittyvät maamme kauniiseen luontoon. Kansamme luonteenpiirteet jäävät vähemmälle huomiolle, vaikka suomalaista sisua ja periksiantamattomuutta korostettiin toki jo J. L. Runebergin runoissa 1800-luvulla.
Vaikka itse suomalaisia ei kuvata sen tarkemmin, välittyy lauluista kuva, jossa kotimaamme on suomalaisille paras paikka elää. Sakari Topeliuksen runoon pohjautuva kappale Laps’ Suomen, jonka myös suomalaisuuden ikoni Tapio Rautavaara on levyttänyt 1960-luvun alussa, on tästä hyvä esimerkki:
Laps’ Suomen, ällös vaihda pois
sun maatas ihanaa
Sill’ leipä vieraan karvast’ ois
ja sana karkeaa
Nykypolville merkittävimmät Suomi-laulut on tehty vasta Rautavaaran kuoleman jälkeen. Radioaaltojen kaksi kenties tunnetuinta suomalaisuutta kuvaavaa kappaletta julkaistiin perättäisinä vuosina, 1982 ja 1983.
Ensin päivänvalon näki Eppu Normaalin Murheellisten laulujen maa.
Syyttömänä syntyi hän
tähän maahan pohjoiseen ja kylmään
jossa jo esi-isät juovuksissa tottakai
hakkasivat vaimot, lapset jos ne kiinni sai
Punkkareina aloittaneiden Eppujen laulun piti irvailla suomalaiselle synkistelylle, mutta kansa ottikin laulun omakseen.
”Tekstin mä ajattelin olevan liikaa tälle kansalle, koska mä siinä niin karkeasti vittuilen kaikesta mistä suomalaiset on aina tykänneet, siis lähinnä murheen alhossa vaeltamisesta. Mutta ei, kävikin ihan päinvastoin”, yhtyeen laulaja Martti Syrjä muisteli Rumba-lehdessä vuonna 1998.
Seuraavana vuonna Kari Tapio julkaisi suurimman hittinsä Olen suomalainen. Toisin kuin Eppujen suomirock, Kari Tapion iskelmä kuvasi suomalaisia ilman ironiaa ja suorastaan kansallisromanttisessa hengessä.
Mä rakkaudesta laulan
on siinä mies ja nainen
pohjantähden alla
elää suomalainen
Laulun säkeistössä kerrotaan Suomesta, jossa ihmiset ovat yksinäisiä ja eläminen raskasta työtä. Laulun mukaan tätä eloa voi ymmärtää yksin suomalainen.
Suomalaisten ainutlaatuisuutta korostaviin sanoituksiin nähden on hieman ironista, ettei laulu ole alkujaan kotimaista tekoa. Kappale on käännös samana vuonna ilmestyneestä italialaisen Toto Cutugnon laulusta L’Italiano. Alkuperäisversiossa Cutugno laulaa muun muassa nunnista, Fiatista ja spagetista.
Perinteisesti suomalaista yhtenäiskulttuuria on rakennettu sotahistorian varaan. 1990-luvun lama tarjosi suomalaisille uuden, koko kansaa yhdistävän sukupolvikokemuksen. Tuon aikakauden omaksi tunnussävelmäksi nousi Ismo Alangon Kun Suomi putos puusta vuodelta 1990.
Kun Suomi putos puusta oli kaunis kesäsunnuntai
hölmistynyt ihmislapsi vaihtoi oljet parkettiin
hikisiltä poskipäiltä räkä valuu minne lie
Koskenkorva körttikansan nirvanaan vie
Aivan kuten Murheellisten laulujen maa, myös Kun Suomi putos puusta on alkanut elää omaa elämäänsä lähtökohdistaan irrallaan. Laulu liitetään vahvasti lama-Suomeen, vaikka Alanko oli kirjoittanut sen jo ennen taantuman pahinta iskua.
”Mä mielestäni kirjoitin tarinan mun vanhempien sukupolven matkasta nykypäivään, sieltä keskeltä suomalaista korpea”, Ismo Alanko kertoi Ylen Rock-Suomi-ohjelmassa vuonna 2010.
2000-luku ei ole tuonut uusia ikivihreitä kuvaamaan suomalaista sielua. Anssi Kelan single Suomalainen vuodelta 2007 haki Suomi-kuvaan uutta kulmaa pohtimalla rasismia ja sitä, ketkä voivat määritellä itsensä suomalaisiksi. Kappaleesta ei tullut suurta hittiä.
Ehkä lähimmäksi uutta klassikkoa päästiin tämän vuosikymmenen alussa, kun Paleface julkaisi singlen Helsinki – Shangri-La samannimiseltä albumiltaan. Kappaleen melodia on lainattu viime vuosisadan kansansävelmästä Mannakorven mailla, jonka tunnetuin levyttäjä on tietysti Tapio Rautavaara.
Paleface kuvaa sävelmän omassa versiossaan Suomea, jossa ”julkisivuduunarit” tuodaan Tallinnasta ja kouluampujat sekoittavat ”ADHD-instituutin aivosähköpostin”. Tunnettuja nimiä ja monia tapahtumaviittauksia vilisevä laulu pyrkii tallentamaan aikansa hengen pienintä yksityiskohtaa myöten.
Pissiksillä luottokortit, valtavasti lainaa
unholaan on vaipunut jo Veikko Hursti -vainaa
hurahuhhahhei, heitä pois ja osta uusi!
Visa, pikavippi, karhukirje, maksuhäiriö
Uuden vuosituhannen ajankuvaa on tallentanut myös toinen suomalainen räppäri, jonka sanataide ei jostain syystä ole saavuttanut samanlaista kriitikoiden arvostusta. Petri Nygårdin kappaleet ovat 2000-luvun alusta lähtien ikuistaneet suomalaista nykykulttuuria.
Kohta kahdeksannen albuminsa julkaiseva Nygård on luetellut kappaleissaan satoja suomalaisia julkkiksia, mutta itse suomalaisuutta hän kuvaa vähemmän. Vuoden 2009 paluulevynsä Kaikkee pitää olla samannimisessä päätöskappaleessa Nygård kuitenkin kuvaa yhteiskuntamme vaiheittaista muutosta.
Ennen oli kylmä, nyt pakkaset leudot
Ennen oli markat, nyt on eurot
Ennen oli kiljua, nyt on kurkoa
Oikeastaan vaikuttaa siltä, että suomalaisesta kansallisromantiikasta on tullut jonkinlainen irvailun kohde uudessa populäärimusiikissa. Vuosikausia kierrätetyt hokemat ovat muuttuneet kliseiksi, joita ei haluta toistaa sellaisinaan.
Vuonna 2012 ilmestynyt Herra Ylpön & Ihmisten Rautavaara rules kuvaa tilannetta hyvin.
Keihäs lentää laulu soi
ja kauniin tytön kaadan sekaan heinien
aa-aa-aa
hän seisoo rinnalla
kunnes kuolema meidät erottaa
aa-aa-aa
Keihäänheiton lisäksi reippaassa rockveisussa lauletaan niin Sibeliuksesta, rantasaunasta kuin Kotiteollisuudestakin. Haastatteluissa laulaja on kertonut kappaleen sanoitusten syntyneen vitsillä.
”Biisi sai alkunsa [CMX:n laulaja A. W.] Yrjänän kanssa käymästäni keskustelusta. Hän vihaa yli kaiken loppusointuja ja niiden ylivaltaa suomirokissa. Päätin sitten tehdä kappaleen jossa käytetään kaikki kliseet”, Herra Ylppö kertoi Dome.fi’n haastattelussa levyn julkaisun aikoihin.
Lähtökohdista huolimatta – tai ehkä juuri niiden vuoksi – kappale onnistuu kiteyttämään jotakin olennaista sanoitusten Suomesta. Samalla laulu tuntuu sulkevan ympyrän, joka lähti liikkeelle kansallisaatteen alkuajoista ja Tapio Rautavaaran iskelmistä.
Joku lapioi lehmänlantaa
aah, se kotoisan tuoksun antaa
Suomi tulee ja tuulettaa
Rautavaara rulettaa!
Lue lisää:
Arvio: Ismo Alanko – Ismo Kullervo Alanko (29.10.2015)
Arvio: Herra Ylppö & Ihmiset – Mies ja nainen (5.2.2012)