Mää tulen ihan maalta. Semmosesta pitäjästä jonka sloukani oli yheskytluvula vaatimattomasti ”Pohjanmaan Helmi” – Haapaveeltä. Ei, se ei oo tossa Keuruun kuppeessa, vaa Pohojois-Pohojammaalla. Jottai sata kilsaa Oulusta etellään. Eihä sielä palijoo toki oo asukkaita, neki reilut seittemän tuhatta sinne jäänyttä on lähinnä kepulaisia. Maataha sielä toki viljellää ja turvetta nostetaan kans. Kaheksakytäluvun lopulla Haapaveelle rakennettii maailman issoin turvevoimala. On se joskus nykyäänki toiminnasa, mutta on nii halapaa tuo sähkö ettei turpeela kannata tuottaa. Vaa sitä enne on kyllä seuvun suot isolta osin raivattu turvesuoksi ja osa muistaki ojitettu nii, että meijänki enne nii kirkasvetine ja hiekkapohojane järvi o rehevöitynny ja hirviästi samentunu.
Nykyää joku jo saattaa tietääkki Haapaveen, ainaki ne jokka kahtoo youtubesta niitä Justimuksen poikia. Mukavia jätkiä muuten, oon joskus ollu sijjaisopettamasa niitäkki. Sitä et muute tienny, että kaikki Oltermannijuustot tehhään Haapaveellä. On meinaan nii iso meijeri meillä sielä, ettei oikkee kehtaa sanuakkaa. Sen verran maaseutua se on, nii maituaki tuotetaan palijo. Kummää olin pieni nii meilläki oli lehemiä ja mun eka sanaki oli ’ammu’.
Vaan ohan se tietenki semmone pieni pitäjä. Kaikki tiettää toistesa asijat ja paremmi ko nää ite. Sama kait se on tiete muuallaki. Haapaveen piennuus oikiasttaan lyötii lukkoo ko kunnaisät linjasivat ettei tänne kyllä rautatietä tarvihe; tullee pia irtolaisia! Nii se vejettii sitte Haapaveestä sivu, naapurikuntain puolelta. Saahaan rauhasa syrjäytyä sielä. Vaa kerra vuojesa ku on nuo volokit, nii riittää menua ja meininkiä. Volokkimussiikkia soitettaa ja opetellaa soittammaa viiko verra.
Kovin on kansanmussiikki seuvulla eläny vahvana. Sillo näkkee aina tuttuja ja ne entiset koulukaverikki. Paikkakunnalle jääneet tykkää nauttia siitä mussiikkista olutteltasa, vaikka vähä huonosti se sinne kuuluu. Toine maininnan arvone menneisyyvven asia Haapaveesä on nuo 1900-luvu alu huippuhiihtäjät. Tekivät ite omat suksesa, hiihtivät kisoihin sajan kilometrin päähä ja voittivat mitaleja ulkomaillaki. Sitte hiihtivät takasi. Patsas on heille pistetty pystyyn, sen näät tuosa kuvassaki.
Ko mää valamistuin ylioppillaaksi, nii yks isäntä sano että muista aina mistä oot tullu. Kyllä mää muistan. Ja oon sallaa vähä ylypiä kotiseuvvusta. On se kuitenkin nii tärkiä tiettää mistä on. Nykyvvään Haapaveen sloukani on muute ”Ihmeen hyvä” – sitä se kyllä onki.
Paska kotiseutu -juttusarjassa eri paikkakunnilta tulevat opiskelijat haukkuvat kotikuntansa omalla murteellaan. Palstan kirjoituksia voi lukea myös Paska kotiseutu -nettikartalla.