Asuntolaelämä kampuksen kyljessä on hongkongilaiselle tärkeä palanen opiskelijavuosia. Viime vuosina opiskelijat ovat heränneet myös politiikkaan.
Kello on 3.38. Hongkong Baptist Universityn käytäviltä kuuluu rajua räkätystä, huutoa ja penkkien kolinaa.
”Asuntoloiden eri kerrosten olohuoneet ovat kuin pubeja. Siitä johtuu melu”, neljännen eli viimeisen vuoden journalistiikan opiskelija Nathaniel Suen toteaa.
Vain sillä erotuksella, että näissä pubeissa alkoholia ei saa nauttia. Olohuoneisiin kokoonnutaankin pääasiassa katsomaan televisiota, pelaamaan kortti- tai lautapelejä ja soittamaan esimerkiksi kitaraa. Arkiöinäkin hongkongilaiset voivat villiintyä riehumaan aamuviiteen saakka.
”Olen tyytyväinen, että majoitun nyt yliopiston asuntolassa. Se on hyvin tärkeä ja erottamaton osa yliopistoelämää täällä”, Suen hehkuttaa.
Kaikki eivät kuitenkaan ole aina olleet yhtä onnellisia asuntolaelämästä. Nyt myös viimeistä vuottaan ranskaan suuntautuneita eurooppatieteitä opiskelevan Kei Ka-hei Cheungin mukaan yksityisyyden puute oli yksi huonoimmista puolista asuntolaelämässä.
”Pahimmillaan yhdessä pienessä huoneessa asui kolme ihmistä kerrossängyissä. Myös melu häiritsi. Seinät eivät ole kovin paksuja”, toisena opiskeluvuotenaan asuntolaan majoittunut Cheung listaa.
Tiukat säännöt ja tarkka valvonta kaihersivat samalla Cheungia.
”Joka päivä pitää kävellä kääntöporttien läpi ja vilauttaa opiskelijakorttia lukijaan. Asuntolassa käsitellään myös aikuisia kuin esikoululaisina tai ekaluokkalaisina. Säännöt rajoittavat paljon vapauksia”, Cheung lataa.
Silti hän pääsääntöisesti nautti asuntolaelämästään. Cheung olisi halukas muuttamaan takaisin kampuksen asuntolaan, jos jonotuslistalta paikka uudelleen aukeaisi. Toinen suosittu vaihtoehto on vanhempien luona asuminen, sillä pieni yksiö kauempana keskustasta maksaa keskimäärin peräti noin 1400 euroa kuukaudessa.
”Baptist Universityssa jokaiselle opiskelijalle taataan vähintään yksi lukuvuosi majoittua asuntolassa. Minulla pisteet riittivät paikkaan vasta viimeisenä vuonna, koska perheeni asuu niin lähellä kampusta”, Suen puolestaan taustoittaa järjestelmää.
Yhteen vuoteen asuntolaelämä saattaa usein jäädäkin kovan kilpailun takia. Vuonna 2012 koulujärjestelmään tehty muutos edesauttoi kamppailua. Korkeakoulujen kandidaattitutkinto-ohjelmiin lisättiin vuosi. Samalla toisen asteen koulutuksesta pudotettiin yksi vuosi pois. Näin ollen esimerkiksi Baptist Unversityn kandidaatin tutkintoa suorittavien määrä kasvoi reiluun yhdeksään tuhanteen, kun asuntoloissa majoitus riittää vain noin 1800 alempaa korkeakoulututkintoa suorittavalle.
”Kampusalue on pieni, eikä ole oikein mahdollisuutta rakentaa uutta. Opiskelijamäärän kasvuun ei ollut varauduttu”, Cheung avaa.
Opiskelijoiden mielestä vakavampiakin ongelmia on koettu viimeisten vuosien aikana. Pelko demokratian kaventumisesta sai nuoret kaduille vuosi sitten syksyllä. Tuhansien ihmisten joukko valtasi Hongkongin tärkeimmät liikenneväylät 79 päiväksi peräkkäin.
Silti demokratiamieliset kansanedustajat kaatoivat tekeillä olleen uuden vaalilain viime kesäkuussa. Lain mukaan hongkongilaiset olisivat saaneet yleisen äänioikeuden hallintojohtajan vaaleihin, mutta Kiinan kommunistijohtoon nojaava komitea olisi saanut valita ehdokkaat. Demokratiamieliset katsoivat, että tähän ehtoon suostumalla mahdollisuus suurempaan kansanvaltaan katoaisi.
”Emme menneet taaksepäin, mutta emme myöskään eteenpäin. Pysyimme paikallaan”, ahkerasti megafoniin iskulauseita viime syksynä huudellut ja useamman yön kadulla viettänyt Suen muotoili.
Suen arvioi, että noin 70 prosenttia Baptist Universityn opiskelijoista osallistui ainakin yhtenä päivänä katujen valtaamiseen. Vaikka aihe ei ole enää nyt niin tulikuuma kuin vuosi sitten, niin journalistiikan opiskelijan mielestä vaikutukset näkyvät yliopistolla.
”Ennen ajateltiin politiikan olevan jotain likaista, mistä ei haluta puhua. Nyt ymmärretään, että politiikka vaikuttaa kaikkeen.”
Viime vuonna Ranskasta käsin Hongkongin mullistavia tapahtumia seurannut Cheung on kokenut vastaavaa palattuaan kotipaikkakunnalleen.
”Ainakin kaverini puhuvat politiikasta sosiaalisessa mediassa paljon aktiivisemmin. Itsekin olen syventynyt tarkemmin Hongkongin politiikkaan. Tiedän poliittisen tilanteen kokonaiskuvan paljon tarkemmin nyt.”
Kumpikin pitää viime syksyn mielenosoituksia yhtenä eniten reaktiota herättäneistä tapahtumista Hongkongissa viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana.
”Ymmärrämme nyt, että demokratia on jotain arvostettavaa”, Suen tiivistää.