Isokyrö on sellaanen piäni pitäjä tuolla pohojanmaalla. Siellä päin on palijo peltua ja melekeen jokaasessa tuvassa oma kissi. Kyröönjoki menöö siitä ihan viärestä ja siitähän kertoo se kuuluusa iskelmäkappale tuluvii pohojanmaa. Sitä me sielläpäin tykättihin kuunnella. Iskelmää.
Joo lapsuuren vietin tosissahan tualla Isooskyröös ja kyllä sen nuarena kloppina oppi notta ittiä vanahempia kakaroota kuunneltihin, kunniootettihin ja nöyränä otettihin elämän ohjeet vastahan. Ittekki muisteloo kyllä sitä kertaa ku meirän yläasteella pirettihin oikehen kunnon ryskööt ja väkiä oli tulos ihan ympäri pohojanmaata. Ihan oli Vaasasta asti tulos niitä ruottalaasia ja Seinäjoen pääpitäjästäki kokonaanen bussilastillinen kloppeja ryskäämähän.
Siälähän sitä sitte jo etukätehen jännitettihin notta mitähän tästä ny tuloo. Kyllä sitä paino putos syrämmeltä ku vähän vanahemmat pojat kurvas raktorilla siihe pihahan meitä nuarempia kouluttamahan. Löivät sitte kätehen semmoosen rauranpalan ja sanoovat notta tällä saa lyätyä sitte vähä kovempaa turpahan niitä ulukopaikkakuntalaasia kuhan paikalle ilimaantuvat. Paitsi jurvalaasia ei saanu lyärä! Se piti muistaa notta jurvalaaset on rehtiä työmiähiä, mutta muista ku ei ota selevää nii parempi vaan kurmoottaa.
No tais sitte kumminki mennä pupu pöksyhyn ku bussit melekeen tyhyjänä pihaan kurvas. Mutta ristus notta viisaampana tuli kotio pyöräältyä ku taas vähän tiäsi enemmä notta millä ohjeella sitä elämäs päriää ja vielä pitkälle pääsöö. Aivan ku olis valakian tonne pääkoppahan pistäny palamahan.
No eihän sitä nualla neuvoolla sitte päriättykää. Täällä suurpitäjis ku motkotetahan notta asioosta pitää voira puhua. Kyllä se aikansa otti tämmööselle enemmä niinku semmooseen nonverpaaliseen viestintähän tottuneelle miähelle.
No mihnä päin kyröötä kannattaa vierahan sitte kulukia? Sanoosin nyt ensimmääsenä että painukaa 1700-luvun markkinoolle siihen vanahan kirkon juurehen. Siinä on komiaa pohojalaasta tunnelmaa ja maalaismaisemaa. Siitä sitte suarahan Napuen muistomerkin viärehen maistelemahan viskiä ja maailman hianoonta gintonikkia. Näillä pääsöö alkuhun ja saattaa viälä kaupanpäällisiksi törmäällä paikallisihinki ja sitä pian huamaakin notta mukavaa sakkiahan sitä siällä asusteloo.
Paska kotiseutu -juttusarjassa eri paikkakunnilta tulevat opiskelijat haukkuvat kotikuntansa omalla murteellaan. Palstan kirjoituksia voi lukea myös Paska kotiseutu -nettikartalla.