Jyväskylää tituleerataan usein kirjallisuuskaupungiksi. Kysyimme kolmelta keskeiseltä jyväskyläläiseltä kirjallisuusvaikuttajalta, onko tittelissä mitään perää. Ja jos on, mistä Jyväskylän kirjallinen vireys johtuu?
Irma Hirsjärvi on jyväskyläläinen kulttuurintutkija ja kirjailija. Hän on kirjoittanut tieto- ja kaunokirjallisuutta, lukuisia tieteellisiä artikkeleita ja käsikirjoituksia. Hirsjärvi on väitellyt suomalaisesta science fiction fandomista ja toiminut aktiivisesti Jyväskylän science fiction -seurassa sen perustamisesta asti.
Hirsjärven mukaan kirjallisuudentutkimus on ollut Jyväskylässä aina aktiivista.
”Kirjallisuudentutkimus on keskustellut muiden tekstien ja laajan kulttuurisen kentän kanssa. Siinä mielessä Jyväskylä on kirjallisuuskaupunki.”
Hirsjärven mielestä Jyväskylää voi pitää myös suomen kielen kehtona, ovathan sanomalehti- ja kustannustoiminta kukoistaneet täällä Gummeruksen ajoista 1800-luvun lopulta lähtien.
Hirsjärven mukaan Jyväskylän kirjalliseen kehykseen liittyvät koulutuksen kehitys, sanomalehdistö ja opettajaseminaari. Suomessa opettajilla on ollut tärkeä asema kirjallisuuden eteenpäin viemisessä.
”Kirjallisuus ei koskaan kehity tyhjiössä, vaan on vahvasti vuorovaikutteinen sekä ympäröivän yhteiskunnan että yleisen sivistyksellisen tilanteen kanssa. Se kommentoi yhteiskuntaa ja toimii sen peilinä”, Hirsjärvi toteaa.
Opettajaseminaari tarjosi siis aikanaan yhteisön, jossa harjoittaa kirjallisuutta ja muuta kulttuuria. Seminaarissa opiskelleista koko kansan tietoisuuteen nousi muun muassa kirjallisuuden uranuurtaja Minna Canth.
Viime aikoina kirjallista kulttuuria ovat edistäneet useat Gummeruksen jälkeiset kustantamot, edelleenkin yliopisto sekä Avoimen yliopiston kirjoittajakoulutus, jossa Hirsjärvi on itsekin toiminut opettajana.
”Kirjoittajakoulutus kerta kaikkiaan hienolla tavalla avaa nuorelle aloittelevalle kirjoittajalle kirjoittamisen eri tapoja. Se auttaa kirjoittajia löytämään oman tapansa ilmaista itseään. Olennaista on oman kielen ja oman välineen löytäminen.”
Hirsjärvi korostaa myös Keski-Suomen Kirjailijoiden aktiivista toimintaa ja Seminaarinkadulla sijaitsevaa Kirjailijataloa tapahtumien keskuspaikkana.
”Jyväskylässä on kyllä erinomaisen paljon kirjallista vipinää”, Hirsjärvi toteaa.
Kristian Blomberg on jyväskyläläinen runoilija, runouteen keskittyvän kustantamo Poesian perustajajäsen ja Jyväskylän yliopiston kirjallisuuden
tuntiopettaja. Hän on toiminut myös runouslehti Tuli&Savun päätoimittajana, runojen kääntäjänä ja kirjoittanut useita runoutta käsitteleviä esseitä.
Blomberg muotoilee asian niin, että Jyväskylä ei ole kirjallisuuskaupunki, vaan kaupunki, jossa on kirjallisuutta. Kymmenessä vuodessa kaupungista on tullut parisenkymmentä kansallisesti merkittävää uutta kirjailijaa. Blombergin mielestä määrään ei ole ensin osattu ja sitten haluttu varautua, esimerkiksi apuraharakenteissa. Kaupungin taloudellinen panostus taiteisiin on hänen mukaansa käytännössä olematonta suhteessa urheilukulttuurin tukiin ja näkyvyyteen.
”Jyväskylä ei tällä perusteella ole Suomen Ateena vaan Sparta. Myös ajatus siitä, että jos taide ja kirjallisuus on arvokasta, se löytää keinon rahoittaa itseään, edustaa tietynlaista spartalaista selviytymisen ilmapiiriä.”
Blomberg korostaa jyväskyläläisen kirjallisuuden kehityksessä yliopistolla kirjoittamista opettavan Risto Niemi-Pynttärin vaikutusta. Niemi-Pynttäri kokosi vuonna 2004 yhteen lukemisesta ja kirjoittamisesta vakavasti kiinnostuneita opiskelijoita, joiden kanssa hän piti kirjallista salonkia. Tapaamisissa luettiin ja keskusteltiin kirjallisuudesta, ja pyrittiin siihen, että omasta tekemisestä puhumisen kynnys madaltuisi.
Blomberg vertaa Keski-Suomen Kirjailijoiden toimintaa Niemi-Pynttärin salonkiin. Keski-Suomen Kirjailijat on ollut matalan kynnyksen yhdistys, ja esimerkiksi tekijänoikeuskysymysten sijaan se on keskittynyt luomaan paikallisia mahdollisuuksia. Blomberg kuvaa merkittäväksi tapahtumaksi Kirjailijatalolla aiemmin järjestettyä Kuulutusjuhlaa, jonne kutsuttiin runoilijoita huolimatta siitä, olivatko he julkaisseet vai eivät. Näissä tapahtumissa oli esillä paljon uusia runouden muotoja.
Blombergin mukaan jyväskyläläisiä runoilijoita yhdistääkin genrestä vapautuminen. Myös Blomberg itse järjesti aikoinaan Kirjailijatalolla salonkia, joka syntyi Niemi-Pynttärin mallista ja jota jatkaa Riikka Ala-Hakula.
Blomberg ei siis allekirjoita Jyväskylää kirjallisuuskaupunkina, mutta myöntää:
”Vaikka olen itse asianomaisena, niin olen rehellisesti sitä mieltä, että Jyväskylässä on tällä hetkellä poikkeuksellisen hyvää runoutta, poikkeuksellisen hyviä runoilijoita ja poikkeuksellisen paljon.”
Risto Niemi-Pynttäri on kirjoittamisen ohjaaja ja tutkija. Hän on keskittynyt tutkimuksissaan verkkojulkaisemiseen ja kirjoittamisen asemaan verkon aikakaudella.
”Sitä, onko Jyväskylä kirjallisuuskaupunki, ei oikeastaan tarvitse miettiä. Se on selvästi Suomen neljän tärkeimmän joukossa. Sen näkee esimerkiksi valtakunnallisissa kirjailija-apurahoissa. Myös Keski-Suomen taidetoimikunnan jakamien apurahojen perusteella kirjallisuus on toiseksi suurin taiteenala. Jyväskylässä on siis paljon kirjailijoita.”
Niemi-Pynttärin mukaan Jyväskylän kirjallinen maailma on alkanut toimia viimeisen kymmenen vuoden aikana. Julkaisevia kirjailijoita on tullut lisää sitä mukaa kun kustantamojen määrä on lisääntynyt. Keski-Suomessa toimii tällä hetkellä myös ensimmäinen kirjallisuuden läänintaiteilija sitten vuosituhannen alun.
Niemi-Pynttäri oli itse perustamassa kirjoittamisen linjaa yliopiston kirjallisuuden oppiaineen alle vuonna 2000. Jo aiemmin Jyväskylä oli keskeinen kaupunki kirjoittamisen yliopisto-opiskelun saralla, sillä kirjoittamisen oppiaine syntyi ensimmäisenä juuri Jyväskylän avoimeen yliopistoon. Keskeisenä kirjallisen kulttuurin edistäjänä ovatkin Niemi-Pynttärin mukaan kirjallisuuden ja kirjoittamisen opiskelijat, joita on ja on jo pitkään ollut Jyväskylässä paljon. Myös Keski-Suomen Kirjailijoissa toimii paljon nuoria yliopistolaisia.
”Kirjailijatalo oli vielä viime vuonna keskeinen paikka, mutta nyt Sorjosen säätiö, joka omistaa talon, on alkanut haitata kirjallista elämää kohtuuttomilla rajoituksillaan. Kirjoittajien tilaisuuksille tarvitaan kunnon paikka, jossa lukea tekstejä, keskustella ja tutustua ihmisiin. Aiemmin Kirjailijatalon tilaisuudet olivat legendaarisia, ja niihin saapui osallistujia myös muista kaupungeista. On tärkeää, että tilaisuuksiin olisi helppo tulla eikä niistä muodostuisi vain pienen piirin juttuja.”
Klubien ja esiintymisten lisäksi tarvitaan kirjottajapiirejä, palautetta ja keskinäistä kommentointia. Siinä suhteessa Jyväskylä on Niemi-Pynttärin mielestä hyvä paikka, ja ehkä juuri sen takia noussut tärkeimpien kirjallisuuskaupunkien joukkoon. Kustantajatkin haluavat pitkälle valmiiksi muokattuja tekstejä.
Toisaalta voidaan kysyä, kuka on jyväskyläläinen. Varsinkin opiskelijat liikkuvat paljon ja saattavat viettää täällä vain muutaman vuoden.
”On vähän vanhatapaista ajatella, että jos nyt on jyväskyläläisiä kirjailijoita, he ovat ikuisesti jyväskyläläisiä kirjailijoita. Nykyaikana paikallisuus on erilaista.”
Lue lisää: