OECD:n erityisasiantuntija kaataa käsitykset akateemisen työttömyyden rajusta kasvusta. Todellisuudessa korkea koulutus on yhä arvokkaampi apu työllistymisessä.
Tuomiopäivän sanoma on kiertänyt viime vuodet mediassa, opiskelijajärjestöissä ja ammattiliitoissa:
”Akateeminen työttömyys kasvaa hurjasti”, kertoi Tekniikka & Talous syksyllä. ”Korkeakoulutettuja työttömiä on ennätysmäärä”, uutisoi Yle viime keväänä.
Kauhukuva johtaa harhaan.
Suomen OECD-edustuston erityisasiantuntija Aleksi Kalenius teilaa työttömyysluvuilla mässäilyn. Hän toteaa, että korkeakoulutettujen työttömyyden kasvussa on osittain kyse määritelmistä johtuvasta tilastoharhasta:
”Vaikka korkeasti koulutettujen työttömyys pysyisi samalla tasolla, voidaan 40 vuotta väittää, että korkeakoulutettujen työttömyys kasvaa.”
Harhan taustalla on muutos suomalaisessa koulutusjärjestelmässä. 1990-luvulle asti merkittävä osuus suomalaisista sai koulutuksensa opistotasoisissa oppilaitoksissa, joista valmistuvat lasketaan tilastoissa korkeasti koulutetuiksi mutta ei korkeakoulututkinnon suorittaneiksi eli korkeakoulutetuiksi. Opistoissa koulutettiin muun muassa insinöörejä ja sairaanhoitajia.
”Vaikka korkeasti koulutettujen työttömyys pysyisi samalla tasolla, voidaan 40 vuotta väittää, että korkeakoulutettujen työttömyys kasvaa.”
1995 kyseinen koulutustaso lakkautettiin, ja suuri osa opistotason koulutusaloista siirtyi ammattikorkeakouluihin. Näistä valmistuvat saavat korkeakoulututkinnon.
Tästä syystä suomalaisten korkeakoulututkinnon suorittaneiden määrä on opistotason lakkauttamisesta lähtien kasvanut. Samalla nousee ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneiden prosentuaalinen osuus kaikista korkeakoulutetuista. Työelämässä kehitys näkyy niin kauan, kunnes opistotason tutkinnon suorittaneet vanhemmat ikäluokat ovat jääneet eläkkeelle.
Korkeakoulututkintojen lisääntyessä työttömien korkeakoulutettujen määrä nousee vääjäämättä, vaikka työttömyysaste säilyisi ennallaan. Ja kun ammattikorkeakouluista valmistuvien työllisyys on heikompaa kuin yliopistoista valmistuvilla, myös työttömien korkeakoulutettujen suhteellinen määrä on jatkuvassa nousussa.
Tilastoharha on johtanut siihen, että akateemisen työttömyyden kasvusta on uutisoitu ahkerasti jopa 2000-luvun alkupuolella, vaikka korkeasti koulutettujen työttömyysaste oli silloin jatkuvassa laskussa. Nykyinen talousahdinko on toki synkentänyt myös korkeasti koulutettujen työttömyystilastoja, mutta maltillisesti.
”Se, että se näkyy näinkin vähän, on yhden sortin ihme”, Kalenius huomauttaa.
Hiljattain julkaistun Akavan työttömyyskatsauksen mukaan vuonna 2014 työttömien työnhakijoiden osuus korkeakoulutetusta työvoimasta oli hieman kuuden prosentin päälle, kun koko työvoimasta työttömien osuus oli vastaavan laskelman mukaan 11,5 prosenttia.
Vaikka yliopistoja syytetään herkästi kortistoon kouluttamisesta, korkeakoulututkinnon merkitys suojakilpenä työttömyyttä vastaan on vain kasvanut viime vuosikymmeninä. Tämä johtuu pitkälti siitä, että muilla koulutusasteilla työllisyystilanne on vaikeutunut selvästi.
Korkeakoulutuksen työllisyyshyöty muihin tutkintoihin verrattuna on jopa kaksinkertaistunut 1980- ja 90-luvun taitteesta.
”Hajurako niihin, jotka jäävät korkeakoulujen porttien ulkopuolelle, on kasvanut”, Kalenius kuvaa.
Korkeasti koulutettujen työttömyyden lasku talouskriisivuosina 2008–2013 on ollut vain noin viidesosan matalasti koulutettujen vastaavasta.
Kalenius painottaa, että vastavalmistuneiden työllistyminen on joka alalla parempaa yliopistotutkinnolla kuin saman alan alemmilla tutkinnoilla. Vielä kuluvan taantuman aikana on koettu vuosia, joiden aikana yliopistojen huonoiten vastavalmistuneita työllistävät alat ovat olleet parempia kuin toisen asteen ammatillisen koulutuksen parhaiten työllistävät alat.
Kaleniuksen mukaan toisen asteen koulutuksen saaneiden työllisyysaste on noin 70 prosenttia, kun korkeakoulutetuilla luku on lähes 90 prosenttia. Ei-työllisistä osa on tietysti esimerkiksi opiskelijoita tai muuten työvoiman ulkopuolelle jättäytyneitä, joita ei määritellä työttömiksi työnhakijoiksi.
”Hajurako niihin, jotka jäävät korkeakoulujen porttien ulkopuolelle, on kasvanut.”
Koulutuksen hyödyt voidaan laskea elinkaarituloina eli koko työuran aikana kertyvinä ansioina. Jyväskylän yliopiston koulutuksen taloustieteen professori Roope Uusitalo on selvittänyt, että korkeakoulutettu mies tienaa työuransa aikana noin miljoona euroa enemmän kuin peruskoulun varaan jäänyt mies. Ero ammattikoulun suorittaneisiin on lähes yhtä suuri. Korkeakoulutuksen saaneelle naiselle hyöty on noin 700 000 euroa.
Kaleniuksen mukaan on jo pitkään odotettu, että koulutuksen kannattavuus lähtisi laskuun yleisen koulutustason nousun myötä.
”Mutta kun se ei siitä oikein missään näytä laskevan.”