Kuva: Unto Luoto
Kitaristi Matti Nurro, laulaja Heikki Salo ja basisti Ari Laaksonen Lutakon takahuoneessa 13. maaliskuuta. Kuva: Unto Luoto

Keikkailemaan palannut Miljoonasade-yhtye äityi muistelemaan yhtyeen alkuaikoja, villeimpiä vaiheita sekä viime vuotista comebackia.

Miljoonasateella on illalla keikka. Bändin kolme alkuperäisjäsentä ovat istahtaneet Lutakon sohvalle haastateltaviksi ja tunnelma on hilpeä ja avoin. Toverukset muistelevat menneitä, heittävät huulta ja miettivät, mitä kappaleita ottaisivat keikoille.

”Nyt on yllättävän paljon toivottu Piru ja sen isoäiti -biisiä, laulaja Heikki Salo heittää.
”Pitäiskö joku kerta soittaa se?” kitaristi Matti Nurro nauraa.

”Se ei ollut meidän hittibiisejä lainkaan.”

 

Miljoonasade saattaa olla monille nuoremmille opiskelijoille uusi nimi, mutta bändin juuret ovat pitkät ja syvällä Jyväskylän mullassa. Alkuperäisjäsenistä vain laulaja Salo ja kitaristi Nurro ovat alun perin muualta. Basisti Ari Laaksonen on Jyväskylän entisestä maalaiskunnasta, rumpali Jarmo Hovi ja ex-jäsen kosketinsoittaja Olli Heikkinen Jyväskylästä. Kosketinten uusi vahvistus Tomi Aholainen on Nurmijärveltä.

”Bändi on jyväskyläläinen, vaikka me emme silleen ole. Pidän silti itseäni nykyään jyväskyläläisenä, olen tullut vuonna -79 tänne ja täällä viihdyn edelleen,” Nurro kertoo.
”Jyväskylä on kotikaupunki, sopivan kokoinen pikkukaupunki. Ainakin kesäkuussa tulemme tänne seuraavan kerran keikalle,” Laaksonen lisää.
Salo komppaa muita.

”Minua luullaan edelleen jyväskyläläiseksi, vaikka olen itse asiassa muualta. Tulin tänne opiskelemaan ja lähdin kahdeksan vuoden opiskelujen jälkeen pois. En ole sen jälkeen asunut Jyväskylässä, mutta edelleen kun liikun tuolla, niin minulta kysellään, että mitäs Jyväskylään kuuluu. Se johtuu tämän bändin maineesta.”

 

Bändi päätyi vuosia sitten yhteen paljolti erään JYYn työntekijän ansiosta.

Salo tuli Jyväskylään vuonna -79. Hän oli tehnyt biisejä jo kotipaikkakunnallaan Lapualla, jossa hänellä oli ”jonkinlainen bändikin”. He eivät silti olleet juuri keikkailleet.
”Sitten tulin tänne opiskelemaan ja rupesin soittamaan Akkarin (Laaksonen) kanssa opiskelijatsydeemeissä. Olin silloin jo niin pitkällä biisinteossa, että lähettelin C-kasetteja levy-yhtiöihin. Sieltä tuli sitten vastauksia, että ’no joo…’”, hän kertoo.

”Vuonna -83 päätin, että ei tästä tule mitään, ei minun akustisen kitaran soittotaidoillani päästä levyttämään. Pitää olla rokkibändi! Silloin pyysin yhtä kaveriani kokoamaan minulle bändin ja ekoissa treeneissä tapasin Matin ensimmäistä kertaa.”

Keväällä -83 Nurro oli juuri tullut toisen bändin harjoituksista Ilokiveen. Silloin yhteinen kaveri tuli kysymään, tunteeko Nurro Salon ja haluaisiko hän perustaa tämän kanssa bändin. Nurro oli nähnyt Salon keikalla ja sanoi lähtevänsä ilman muuta mukaan. Yhteinen kaveri oli Arto Hietakangas, silloinen ylioppilaskunnan kulttuurisihteeri.
”Hänen ansiotaan on se, että me löydettiin Matin kanssa toisemme. Muut tyypit, jotka tuli ensimmäisiin harjoituksiin, aikaa myöten vaihtuivat. Vuonna -85 oli se poppoo kasassa, joka myöhemmin tunnettiin Miljoonasateena.”

 

Bändin porukka oli moninaista. Nurro ja Laaksonen eivät olleet yliopistossa, Salo opiskeli yhteiskuntapolitiikkaa ja taidekasvatusta ja kosketinsoittaja Heikkinen musiikkia ja filosofiaa.
”Jarmo, minä en tiedä mitä se teki. En kyllä tiedä mitä se nykyäänkään tekee”, Salo nauraa.

”Se soitteli silloin, se on soittaja.”

Tässä vaiheessa bändi ei juuri keikkaillut, mutta biisejä syntyi sitäkin enemmän. Levyttämään bändi pääsi, kun Salo oli korvannut Hietakankaan JYYn kulttuurisihteerinä.

”Luin Keskisuomalaisesta ilmoituksen: ’Haluatko levylaulajaksi? Finnlevy-yhtiön edustajat tulevat hotelli Jyväshoviin, tule antamaan laulunäyte!’ Minä soitin sille tyypille, että en tule laulamaan, mutta voisin järjestää Ilokivessä konsertin, mihin järkkään viisi minun mielestäni parasta jyväskyläläistä bändiä soittamaan. Tulkaa sinne, jos haluatte tietää minkälaista rokkia täällä soitetaan, jos te löytäisitte jonkun helmen. Ne löysi helmen. Se oli oma bändini, jonka olin laittanut sinne viiden bändin joukkoon.”

”Onnea ei siis kannata odottaa, vaan se kannattaa tehdä itse”, Nurro heittää.

 

Kun levytyssopimus oli tehty, menestys tuli nopeasti. Ensimmäinen single Lapsuuden sankarille ilmestyi syksyllä 1986 ja siitä tuli hitti. Sitä seurasi pian toinen hitti, Marraskuu.
Asiat rullasivat hirmuvauhtia eteenpäin. 80-luvulla bändi saattoi tehdä 130-150 keikkaa vuodessa, viidestä kuuteen viikkoa levyä ja kirjoittaa sen lisäksi biisit.

”Se meni niinku – tsak! Meni tosi nopeasti ja tosi hitaasti tämä on saatu loppumaan! Ei tämä lopu saatana millään!” Salo nauraa.

”Muistan, että lähdin kotoa ja sanoin tyttöystävälleni, että palaan kuukauden kuluttua. Se oli silloin ihan normaalia.”

 

Pitkän uran aikana on tapahtunut ja sattunut. Bändi on tehnyt keikkaa Kanadassa, Libanonissa ja Virossa, erikoisimpia kokemuksia ovat olleet vedenalainen keikka ja keikka kuumailmapallossa Pyhäjärven yllä.

Vuonna 2009 bändi päätti lyödä pillit pussiin, mutta palasi täysin yllättäen lavalle viime vuonna JYYn päämajassa Ilokivessä.

”Siinä ei ollut oikeastaan mitään suunnitelmallista. Minulle soitettiin, että JYY täyttää 80 vuotta, lähtisinkö minä sinne keikalle. Minulla oli silloin Tulipalo-bändi, joka on soittanut Miljoonasateen juttuja. Ajattelin, että kun jätkät nyt on täällä, niin sanoin että hei, lähtekää mukaan”, Salo kertoo.

”Sitä ennen meidän rumpalin avovaimo väitteli tohtoriksi. Me oltiin hänen karonkassaan soittamassa 2013, ehkä siitä jäi ajatuksen siemen kytemään. Sitten tuli vielä tämä yllätyskeikka ja sieltä telkkariohjelmasta [We Want More] oltiin yhteydessä. Siinä monta asiaa naksahti yhteen. Vielä ohjelmantekovaiheessa ei siitä puhuttu”, Nurro muistelee.
“Lähinnä ennen sitä loppukonserttia rupes olee sillain, että eiköhän lähetä keikoille ”, kuittaa Laaksonen.

 

Bändiläisillä on Miljoonasateen ohessa omat uransa. Salo asuu nykyään Tampereella, Laaksonen ja Nurro ovat jääneet Jyväskylään. Internet helpottaa yhteistyötä.

”Esimerkiksi biisin tekeminen voidaan pyörittää moniraitanauhana. Minä soitan biisistä jonkun osan ja lähetän nauhan Arskalle, Arska soittaa sinne bassot ja se lähtee Hessulle, joka laulaa ja sieltä lähtee kosketinsoittajalle”, Nuorro kertoo.

”Oletteko kuulleet siitä uudesta jutusta, se on netissä oleva nauhuri. Sillä tavalla voi tehdä demobiisin, se nauhuri on siellä pilvessä”, Salo heittää.

”Ennen oli muusikot pilvessä, nyt on nauhurit! Älä kirjoita sitä sinne”, Nurro kuiskaa nauraen.

”Ne luulee, että me oltiin pilvessä, ei me oltu.”

Nyt bändi on yhdessä jälleen ja nauttii keikkailusta.

”Tämä on ollut yllättävän helppoa ja yllättävän kivaa. Viikonloppuna meillä on kolme keikkaa ja se on tosi hienoa kun ollaan yllätykseksemme huomattu, että meillä on tosi paljon yleisöä, tuvat notkuu väkeä. Tästä on tullut oikeasti tämmöstä että jee, täähän on kivaa!” hihkuu Salo.

”Tämä ei oo meille muodostunut sillä tavalla – eikä varmaan muodostukaan – työksi, tätä voi tehdä pakottomasti. Tässä ei oo sellaisia ylimääräisiä painolasteja, niin kuin aikaisemmin oli. Tämä on enemmän kuin harrastus nyt taas,” Nurro vakuuttaa.

Miljoonasade viettää tänä vuonna 30-vuotissynttäreitään. Mitenkäs ne 30 vuotta ovat menneet?
”Ei kuule enää mittään!” basisti Laaksonen hekottaa pidellen korviaan.

 

Lue lisää:

Laulujen pilaama mies (15.2.2010)