Raporttia pukkaa. Viime viikkoina niin Elinkeinoelämän Valtuuskunta (Eva), Unifi ry:n asiantuntijaryhmät kuin Technopolis Groupkin ovat esitelleet näkemyksiään siitä, mitä Suomen korkeakoulujärjestelmässä nyt pitäisi muuttaa.
Ehdotukset ovat nauttineet runsasta medianäkyvyyttä, mutta hötkyily lienee turhaa. Raporteissa ja selvityksissä kukkivat samat haavekuvat, joiden toteutumista yliopistot ovat enemmän tai vähemmän passiivisella vastarinnalla jarruttaneet vuosikausien ajan: keskittämiset, erikoistumiset ja yhteistyön lisäämiset.
Unifin ehdotuksia on luonnehdittu laimeiksi, mutta paikallisesti selvitys on sikäli kiinnostava, että siinä on nimetty liuta lakkautettavaksi ja yhdistettäväksi joutavia oppiaineita. Selvityksessä esimerkiksi ehdotetaan, että Jyväskylän sosiaalityön oppiaine siirrettäisiin Itä-Suomen yliopistoon, politiikkatieteiden päällekkäisyyksiä Tampereen kanssa purettaisiin ja biologian opettajankoulutus lakkautettaisiin kokonaan. Tänne sen sijaan siirrettäisiin ainakin kansantaloustieteitä Tampereen suunnalta.
Yliopistoilla vastaanotto vaikuttaa rauhalliselta. Jyväskylässä rehtori Matti Manninen on jo ehtinyt viestiä suhtautuvansa ehdotuksiin rennosti, ja vastaavia huhuja kaikuu Tampereelta.
Raporteissa nousevat kehitysehdotukset kertovat silti tuulen suunnasta. Kaikissa kolmessa paperissa esimerkiksi mainitaan koulutuksen selkeämpi eriyttäminen laaja-alaisiin kandeihin ja erikoistuneempiin maisteriopintoihin.
Rohkeimmin ajatuksen ilmaisi Eva, joka esitti automaattisen maisterintutkinto-oikeuden kyseenalaistamista. Käytännössä tämä voisi tarkoittaa, että kanditutkinnon jälkeen edessä olisi uusi hakukierros.
Selkein motiivi muutokselle on paljon jauhettu työurien pidentäminen, eli tarkoituksena olisi tehdä kandin tutkinnosta entistä selvemmin porras, jolta on luonnollista siirtyä työelämään.
Mutta kertokaapa se ensin meikäläisille työnantajille. Suomessa kandi on perinteisesti nähty lähinnä yhtenä pakollisena paperinpalana matkalla maisteriksi. Lisäksi monet työnantajat edellyttävät hakijoilta täsmätutkintoa ja valmiiksi hiottuja taitoja. Jos kandin tutkinnoista uudistusten yhteydessä leivotaan entistä yleissivistävämpiä ja laaja-alaisempia, työnantajilta odotettava asennemuutos on melkoinen.
Suuria mullistuksia tuskin tapahtuu ennen kuin valtion kirstunvartijat uskaltavat vääntää taloudellisen paineen riittävälle tasolle. Paljon ratkeaa tulevissa vaaleissa. Niiden jälkeen selviää, kuinka innokkaita uudistajia koulutuspolitiikan kärkipaikoille nousee.