Tammikuista trendiä seuraillen tämä lehti on täynnä hyvinvointiasiaa. Kirjoitamme opintopsykologeista, esiintymisjännityksestä ja hyvinvointipuheesta yleensä.
Jokaista näistä aiheista on ehdotettu meille toimituksen ulkopuolelta, ja vastaavia nousee esiin jatkuvasti. Opiskelijoiden keskuudessa hyvinvointiin liittyvälle keskustelulle ja tuelle näkyy olevan kova tarve. Johtopäätöstä tukee valitettavasti myös Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiö: YTHS:n mukaan sen asiakkaista joka viides hakee apua mielenterveyden ongelmiin, usein masennukseen ja ahdistukseen.
Moni opiskelija kaipaa varmasti ihan psykologin tai psykiatrin apua. Väärän opiskelualan tai -tekniikan aiheuttamaa stressiä voisi kuitenkin ratkoa entistä tehokkaammin jo yliopistolla.
Jyväskylään on toivottu opintopsykologia vuosien ajan, mutta yliopisto ei ole lämmennyt ajatukselle. Psykologin puuttuminen on Suomen mittakaavassa poikkeuksellista, itse asiassa meidän lisäksemme vain Lapin yliopistolla sellaista ei ole.
Yliopisto vastaa arvosteluun painottamalla muutama vuosi sitten perustetun Student Life -toimintamallin menestystä. Student Lifen sisälle kuuluu monenlaista opiskelijan hyvinvointiin vaikuttavaa hanketta ja toimintaa, yhtenä opiskelijoita tukeva hyvis-neuvonta. Suunnittelija Hanna Laitinen arvioi, että Student life kykenee tarjoamaan laajemman ja saavutettavaLman avun opiskelijoille kuin yksi opintopsykologi pystyisi.
Tämä voi hyvin pitää paikkansa, sillä toimintamalli on onnistunut tuomaan samaan ketjuun erilaisia avun lähteitä TE-toimiston ammatinvalintapsykologeista psykologian laitoksen asiantuntijoihin. Ja jos psykologin palkkausta jarruttaakin rahan puute, kyllä yliopisto joutuu Student Lifeakin rahallisesti tukemaan.
Laitisen mukaan toimintamalli on Suomessa ainutlaatuinen ja se on herättänyt runsaasti kiinnostusta myös muissa yliopistoissa.
Silti Jyväskylän yliopistossa tuntuu olevan henkilökohtaisen ammattineuvojan mentävä aukko. Opintopsykologin konsultaation lisäksi meillä ei pitkään aikaan ole tarjottu mahdollisuutta henkilökohtaiseen uraohjaukseen, joka ulottuisi yksittäisiä aloja laajemmalle.
Yliopisto heittää pallon TE-toimistolle. Sieltä löytyy varmasti asiantuntemusta, mutta oppilaitoksen oma ohjaus voisi olla opiskelijalle helpommin lähestyttävää. Lisäksi yliopiston nettisivut ohjaavat etsijää TE-palveluiden urasuunnittelupsykologille, mutta annettu linkki johtaa vain toimiston etusivulle. Erityisesti jyväskyläläisiä korkeakouluopiskelijoita palvelevan psykologin löytäminen verkosta vaatiikin sitten salapoliisityötä.
Yliopistomaailmaan erikoistuvan ohjauksen tarvetta kuitenkin on, mistä kertoo jo alanvaihtajien suuri määrä. Seuraukset näkyvät varmasti terveydenhuoltoa myöten: mönkään mennyt alavalinta jos jokin kuormittaa, stressaa ja lopulta ahdistaa opiskelijaa.