Rooman keisari Marcus Aurelius life coachiksi? Kyllä kiitos! Self-helpin ystävä kokeili elää marraskuun viimeisen viikon kuin stoalainen filosofi.
Sana mindfulness puuduttaa, mutta jos sen maustaa antiikin Kreikalla, tuntuu kuin minuutteja jauhettu purkka saisi makunsa takaisin. Olisiko stoalaisuus takaportti mielenrauhaan niille, joilta zen meni yli hilseen? Mene ja tiedä, päätin ottaa selvää.
Stoic Week on englantilaisen Exeterin yliopiston akateemikkojen ja psykoterapeuttien järjestämä kansainvälinen tapahtuma ja nettikurssi. Ideana on auttaa stressaantunutta nykyihmistä stoalaisiin teksteihin ja kognitiivis-behavioraaliseen terapiaan perustuvin mietiskelyharjoituksin. Teemaviikko järjestettiin ensimmäisen kerran marraskuussa 2012, viime vuonna se keräsi 2 200 osallistujaa.
Kirjaudun kurssille ja avaan käsikirjan 2014. On päivittäin vaihtuvan teeman mukaisia tekstejä, äänityksiä, keskustelufoorumi ja tärkeimpänä ohjeet aamu- ja iltamietiskelyyn. Omia hyviä ja huonoja tekoja neuvotaan miettimään objektiivisesti, ei ruoskimalla itseään vaan miettien, miten voisi ottaa virheistä opikseen.
Maanantai 24.11. Stoalainen elämäni alkaa tuijottamalla kortepohjalaisvessan peiliin. Mietin asioita, jotka ovat ja eivät ole vallassani. Kovan linjan stoalaista ei nujerra pakkanen, sairaus tai pilkka. Oppi ei joudu heti koetukselle, sillä sää on hyvä ja Kortepohjasta lähtiessäni olen toistaiseksi terve.
Stoalaista ei masenna edes välttämättömyys, josta ei kiukuttelulla selvitä – kuolema. Minusta kuoleman pohtiminen koulumatkalla tuntuu teennäiseltä. Lounasaikaan kirjaan ylös kuolemahuomion teennäisyyden, sillä harjoituksena on tutkia ikäviä ajatuksia. Mieluummin jättäisin ajattelematta koko asiaa, koska tiedostaminen ei ole pelkkää nannaa. Onko pakko kuolla? Jos on, niin onko pakko hyväksyä?
Epiktetos neuvoo:
”Älä pyri siihen, että kaikki tapahtuisi kuten haluat, vaan halua kaiken tapahtuvan niin kuin se tapahtuu. Silloin elämäsi on tasaista virtaa.”
Kiukuttelen takaisin:
”Haluatkos sinä saakelin Epiktetos, että minusta tulee passiivinen kynnysmatto, joka vain alistuu?”
Epiktetos vastaa:
”Ihmisiä eivät järkytä asiat, vaan heidän uskomuksensa niistä.”
Jaahas. Illalla pitää vielä kohdata päivän tekojen saldo, joten on helppoa jättää kaljoittelu väliin.
Keskiviikko 26.11. Istun illalla siskoni sohvalla Helsingissä. Olen jäljessä päivän harjoituksista, joiden teema on itsekuri, esimerkiksi nautinnoista pidättäytyminen.
Yrittäessäni kovasti omaksua kuria kirjasta menetän samalla rupattelutuokion siskoni kanssa, enkä ymmärrä arvostaa hänen tarjoamaansa teetä.
Onko järkeä kouluttaa itsestään järjen nimissä tunnekylmä, teräksinen yli-ihminen, joka uhraa perheen seurasta nauttimisen mielentyyneyden nimissä? Menetin keskustelun siskoni kanssa vain ollakseni tulevaisuudessa muka hyveellisempi ihminen. Entä jos siskoni ei aamulla heräisi, olisiko opiskelemastani moraalista tai kuolevaisuuden tiedostamisesta silloin lohtua?
Kesken turhautumisen iskee stoalainen ajatus: eivät antiikin ajatukset saati niistä kyhätyt teemaviikot itsessään velvoita mihinkään. Itse valitsen sen asenteen, jolla tekstit väritän. Asennettaan voi muuttaa.
Sunnuntai 30.11. Loppua kohden into laantuu. Ehkä odotin henkistä pikakasvua, mutta tajuan liikahtaneeni vain millin siitä, mistä maanantaina aloitin.
Pakenen pettymystä kaivamalla YouTubesta Coldplayn Yellow’n. Yllättäen stoalainen näkökulma hiipii katsomaan nuorta Chris Martinia kanssani. Stoa ja minä emme näe vain muusikkoa rannalla, vaan miehen kävelemässä kohti sitä mitä ihminen lopulta kävelee. Näky on mielestämme hyvin kaunis.
Viimeisen päivän teema on pysymättömyys. Aureliuksen teksti kehottaa kuvittelemaan ylhäältä päin ihmiskuntaa juhlineen, sotineen, syntymineen ja kuolemineen. Jospa lukija ymmärtäisi oman pienen roolinsa osana luontoa ja ihmiskuntaa ja niin ollen pitäisi parempaa huolta lähipiiristään. Taidan olla oivaltamassa jotain.
Päätän jatkaa stoalaisia harjoituksia, mutta maltillisemmin. Jykdokista löytyy paljon Aureliusta alkuun pääsemiseksi.
STOALAISUUS
- Filosofian koulukunta, joka syntyi Ateenassa poliittisesti epävakaana aikana 300 eaa.
- Stoalaisuuden vaikutus näkyy AA:n tyyneysrukouksessa ja kognitiivis-behavioraalisessa terapiassa.
- Modernisti stoalaisuus on viisautta olla vittuuntumatta asioista, joihin ei voi vaikuttaa.
- Perustaja oli Zeno Kitionilainen, myöhempiä edustajia Epiktetos, Marcus Aurelius ja Seneca.