Kitaravalleja ja niittirannekkeita kansalle!

Höstfestin lauantai oli kitaravetoisten yhtyeiden juhlaa: Jyväskylän ylpeys Laivue, Tulevaisuuden Tusina -äänestyksen ykköseksi valittu Teksti-TV 666 ja festivaalijärjestäjien mukaan Suomen ja/tai koko maailman kovin liveyhtye Circle, vain muutamia mainitakseni.

Hurmoksellisimmaksi yleisön sai Teksti-TV 666 kitaran kurituksellaan – etenkin ”Sä et tuu enää takaisin koskaan” -hitin aikana – mutta mielenkiintoisimmat vedot nähtiin, kuultiin ja koettiin Circleltä sekä Mäsältä.

Circle, tuo Porilainen Iron Maidenin ja Anvilin äpärälapsi, ON Suomen ja/tai maailman paras livebändi. Tämä on kiistämätön fakta eikä mikään mielipide. Höstfestin veto oli niittivöistä suihkuavaa musiikin ilotulitusta alusta loppuun, jonka aikana bullshit-mittari näytti pyöreää nollaa – joskin taka-alalla festivaalikansan edustaja ihmetteli yhtyeen ”Kummeli-estetiikkaa” [sic].

Jussin Lehtisalon ohjastamasta kumpuaa vastustamaton soittamisen riemu, joka näytti kolahtavan kuulijoihin musiikkimaun rajoja rikkoen. Keikan jälkeen tupakkapaikalla festivaalikävijä tokaisikin iloisena, ettei hän hevistä niin välitä mutta Circlestä kylläkin. Eihän yhtye toki ole ”vain” heviä, vaan soppaan on heitelty mausteita niin krautista kuin psykedeliastakin.

Esimerkiksi alakerran lavalla aiemmin esiintyneeseen Teksti-TV 666:een verrattuna Circlen vahvuus on esiintymisen luonnollisuus. Siinä missä Teksti-TV:n ulosanti on kiitettävästä energisyydestään huolimatta suunnitellun oloista, on Circlen lavatoikkarointi impulsiivista ja täysin ennakoimatonta. Tokihan arvaamattomuuttakin on mahdollista treenailla peilin edessä, mutta tästä tuskin on porilaisten tapauksessa kyse.

Yläkerran viimeisenä esiintyjänä viihdyttänyt Mäsä oli todellinen helmi! Lavalla loihdittiin ties minkälaisista kattiloista ja padoista rytmiä punkia runttaavan melodiaosaston taustalle. Meininki toi vahvasti mieleen punkahtavan Arcade Firen, mutta ilman sliipattua karnevalismia.

Mäsän ytimessä on konstailemattomuus ja rehellisyys, joka välittyi lavalta festivaalikansalle luoden lämpimän tunnelmallisen lopetuksen festivaaleille. Biisien sanoituksissa ei tainnut olla päätä eikä häntää, mutta yhteislaulua saatiin aikaan usempaankin otteeseen, toisinaan laulajien siirtyessä yleisön sekaan. Lavan edustan teippileikit olivat myös viihdyttävää seurattavaa – parhaimmillaan toisiinsa teipattuina taisi olla puolen tusinaa festivaalikävijää.

Yläkaupungin yössä esiintynyt Mäsä uhkaili tuolloin, että kyseinen esitys voisi olla yhtyeen ainokainen esiintyminen. Tämän jälkeen poppoo on kuitenkin nähty Höstfestin lisäksi oman Mäsäfestinsä esiintyjälistalla ja toimittaja esittääkin nyt vienon pyynnön: älkää lopettako musisoimista. Tehkää lisää kasetteja, vinyyleitä tai mitä vain taltiointeja, mutta mikä tärkeintä soittakaa lisää keikkoja, kiitos. Maailma tarvitsee lisää Mäsää.

Höstfestille Ilokiven tuleva remontti tarkoittanee vähintään vuoden paussia. Jatkuuko toiminta remontin jälkeen vai siirtyykö Hear ry uusien haasteiden pariin? Toivon hartaasti jatkoa, mutta mikäli tämän vuotinen festivaali jää viimeiseksi, oli Höstfest 2014 kunniakkaat hyvästit hienolle tapahtumalle.

Lue lisää: Höstfestin perjantai