He. Se on melekein ku yks tavu, josta sitten oottais että siitä versois sana tai vaikka joku viherkasvi. Mutta ei. Lyhyeks se jeä. He.

Tullee suusta, ku on tullakseen. Ussein tulleekin. Lipsahtaa ruokapöyässä, ku kurottelee piimäpurkkia tai leipevä. Sitten toinen tarjovaa sitä ku samarialainen apua. Sannoo takasin vaa että he.

Mikä helevetin “he”? Elä kysy. Tai kysy voa, hölömömpiäki on kyselty.  He on niinku “het”, vaa ei kuitenkaan. He on semmonen käen jatke. Isä sitä hokkee joka välissä, eikä siitä tolkkua ota. Semmosta keskustelua meillä käyvään, missä äet sannoo, että ku oot jalan vilijassa. Isä sannoo siihen että he. Joskus äityy ja sanoo “ka”. He. Ka. Het vissiin.

 

Toista se o mummun ja papan luona (välliin soppii sitte sanoa he). Siellä on puhheet vähän pitemmät. Jokunen vuos sitten jouluna kävin, ja oli taas yhellaista (tähän se he). Justiinsa papalla, mummuhan se puhhuu kirijakielellä. Lausu runoja pienenä, semmosta oppi. Pappa osotti joulukuusta ja sano “kato ku o veleho kynttel”.

Siinä myö sitten katottiin. Velehosta puhu, mutta ei siinä mittään Tylypahka-leimaa näkyny. Väriä kyllä piisas, ja vilikkukin vielä. Pappa sitten jatko juttusiaan: “Ota kotmaisia omenia.” No otetaan vaikka niitä (he), selevästä ku ei tuu mittää.

Olikohan se sitten setä… Joo kyllä vaan, tämmöstäkin näillä runonhakureissuilla oon saanu seleville. Joku kartoittaja oli setämiehelle soittanu ja kysyny jotain paikannimistä. Setä vastas, että se o lehthoasiammäk (he). Ymmärtäisitkö? Minä en ainakaa, eikä muuten kartoittajakaa. Lehthoasiammäk.

Selevishän se sitten: hukassa ollu nimi oli “Lehtihaasianmäki”.

 

Välillä sitä ajattellee, että sitä puhhuu melekein ku oikea ihmine. Sitten kun tuonne lähtee sukulaisten luona käymään ulkomailla Uuraisilla, niin äkkiä sitä hoksaa, että vuosisatojen ristisiitos on työnsä tehny. Perheen parissa alkaa heti höpöttää iha hulluja. Jos ees alkuun pääsee. Riittää, kun sannoo vaa että he.

 

Paavo Kässi

Paska kotiseutu -juttusarjassa eri paikkakunnilta tulevat opiskelijat haukkuvat kotikuntansa omalla murteellaan.