Mikäklubin näyttelijät kertovat, mikä saa heidät ylittämään itsensä impron keinoin kerran kuussa.
Kaisa Kokko
“Minulle impro on tavallaan elämänasenne. Siinä ei tule ikinä valmiiksi, ja vaikka sitä tekisi miten pitkään, siinä voi aina mennä pieleen. Ei ole olemassa hienompaa teatterilajia kuin impro. Tässä et ikinä tiedä, mitä lavalla tapahtuu, kun sinne menet. Ja se on aika mahtavaa.”
Kukka-Maaria Vassinen
“Mietin pitkään, että aloittaisin jonkun teatteriharrastuksen. Keksin kuitenkin itselleni aina hirveästi tekosyitä, miksi en ehdi. Nyt kun lapsetkin ovat isoja, ei mitään tekosyytä enää ole.
Improssa kiehtoo yllätyksellisyys. Olen hirveä kontrollifriikki, ja tämä on kokonaisvaltaista itsensä haastamista.”
Viljo Rissanen
“Impro on minulle pitkälti sosiaalista terapiaa. Pystyn hyvien ystävieni kanssa leikkimään ja olemaan välillä ties mikä ja jotain ihan toista, mitä itse olen. Impro antaa minulle älyttömästi positiivista voimaa ja jaksamista.”
Mesimaaria Lammi
“Jos olen jossain normaalissa esiintymistilanne, niin siinä asiat joita sanon, ovat usein järkeviä ja puheessa on valmis rakenne. Improssa on se hyvä puoli, että kaikki mitä tuotat, on oikein, eikä sen tarvitse aina olla niin järkeenkäypää. Impro mahdollistaa minulle alitajuntani esiin tuomisen, se kun on ihmisen luovinta aluetta.”