Mä täsä funderasi, et kyl se va o hyvä, ettei su tartte men turku. Eihä siäl saa eres selvä siit mitä nä puhuva, kaht suamalasil täysi viarast kiält, turu murret ja ruatti. Katukyltiki löyty kahrel kiälel ja paikalisratiost tule uutissi omal murtel. Iha kuule föri-miähe kertoman suara puutori vessalt. Jos ei kiäl o tuttu tai ei o syntyny heirekenil, ni essä kyl mikkä turkulane o. Huanomp nil ku o syntyn yhreksäkytluvu lopul, kato ku ei se heireken enä o toiminas.
Lisäks Turus täyty ymmärtä e se o oikkest kaks kaupunki. Täl pual jokke ja sit tois pual jokke. Vanha pual o täl pual, mut tois pual o nykyne keskusta. Siält löyty Wiiklundikulma ja tiätenki se koulu mist sa nykysi pelkkä kalja. Mut kysy kuule kelt va ni ain tunttu ourolt jos ny näi mone vuade jälke pitäs muutta sil vääräl pualel. Ei siäl varma osas eläkä olleka.
Mitä yhteyt ei pualte välil tahota. Ku ne meinas saara läpi uut siltahanket ni arvakka va kui vaikia se oli. Pila kulturimaisema ja o muutek iha kauhia. Maksaki nimpal. Lopult ne teki sillast sellase ettei se olleka näkys. Turus kyl piretä kovast ki kulturiperinöst. Eihä joka pitäjäs puret niiva vanha yliopisto. Tai suunnitel semmost toriparki, mink rakentamine purottas monttu viärese ortoroksikirko.
Viara silmis ne onki ni ylppeet sakki, ai että. An ykski kehu ja turkulane vasta sul: ”tä ny o va tämmöne”. Muuteki turkulaise o nimpal positiivist väkke. Ain peljätä pahint. ”Ei sunka se Heli koton o?”, o tapan kysy ku mennä naapuri kattoma.
Lopuks täyty mainit e mittä turkkulaesempa e tiärä ku föri. Se o ku silja line [line] mut nopiampi ja siäl ei o hyttei eikä täxfriit lainka. Emmä kässä Turku, e olleka. Paitti e siält sa Suame parast kaffet. Ja se o vaikkuihyvää.
Aino Vasankari
Paska kotiseutu -juttusarjassa eri paikkakunnilta tulevat opiskelijat haukkuvat kotikuntansa omalla murteellaan.