Kemijärvi, eli Kemppa-city, eli Kemppa on Suomen pohojosin kaupunki, mutten minä sitä kyllä kaupungiksi ite kuttuis. Siinä pitäjässä on vajjaat kaheksantuhatta ihimistä – kakskytä vuotta sitten oli helekkuri vieköön yli puolet enemmän.

Ku tehas ja salakomppi lähti lätkimään Kempasta, ei kukaan uskaltanu ennää heittäytyä tiineeksi. Kempassa ei muutenkaan sukukypsiä, hyvässä tiineysiässä olevia naisia kauhiasti ole. Muutama ex-tehaslainen tais vasan ostaa. Ne joita ei rikkaan poromiehen, tai poromiehen emännän ura kiinnostanu, häipyvät Jaappaniin.

Yritystä tuua Kemppa ihimisten tietosuuteen on myöskin nähty. Väänäsen Kari eli Vänä muutti takasin kotiseu’ulleen ja alako filimaamaan sitä sarjaa Taivaan Tulet. Sen myötä ihmiset on oppinu kemppalaisista palajon: me kiroilemma, huuamma ja räyhäämmä.

Pohjoissavolaiset yrittää nyt auttaa kemppalaisia tuomalla sinne uuen tehtaan – työllistää kuulemma ainaki kolomesataa henkilöä.

En tiiä onko sen vertaa työikäsiä ihmisiä. Kempan yleisin kulukuväline ku on rollaattori.

Kempassa juuaan paljon viinaa ja kalijaa. Käyään Liitelistä ostamassa viikonlopun juomiset, istutaan autoon ja pistetään popit täysille. Ilta menee kirkolla pillurallia ajellessa.

Jos pemari alakaa jossaki vaiheessa kyrsiä, niin voi siirtyä paikalliseen kuppilaan. Onnen Päivissä on ihan mukava käyä Hilimaa ja Onnia kuuntelemassa.

Jokku on löytäny rakkauenki Onnen Päivistä – kannattaapi kokkeilla mikäli uskoo raukkauen olevan sokia.

Kempassa on myös ihan oikia hyppyrimäki. Eirosen vanhin poika on hypänny siitä pari kertaa mettäsuksilla. Hyppyrissä on hyvä ryypätä kylminä kesäiltoina ja kattella muuttotappion värittämiä jäkälöityneitä maisemia.

 

Emma Miinala

 

Paska kotiseutu -juttusarjassa eri paikkakunnilta tulevat opiskelijat haukkuvat kotikuntansa omalla murteellaan.