25 vuotta sitten Arja Koriseva valmistui maisteriksi. Samana vuonna hänestä tuli tangokuningatar ja urasuunnitelmat menivät uusiksi.
Tiesin aina haluavani ammattilaulajaksi ja tein paljon töitä sen eteen. Aloitin klassisen laulun opinnot Keski-Suomen konservatoriossa käydessäni lukiota. Myös musiikkiteatteri kiehtoi minua. Silloin ei ollut tarjolla musiikkiteatteriin suuntautuvia opintolinjoja niin kuin nyt. Jos sellaisia olisi ollut, olisin varmasti hakenut niihin.
Korkeakoulututkinnon saaminen oli minulle tärkeää. Lukion jälkeen hain opiskelemaan OKL:ään Tampereen yliopiston Hämeenlinnan yksikköön, koska myös opettajan työ kiinnosti minua. Valmistuin kasvatustieteen maisteriksi neljässä vuodessa.
Jatkoin opiskelua konservatoriossa yliopistoaikananikin. Perjantaina luentojen tai tentin jälkeen hyppäsin Hämeenlinnasta junaan ja iltapäivällä olin Jyväskylässä teoria- ja laulutunneilla. Maanantaina palasin takaisin Hämeenlinnaan.
Suunnittelin tekeväni maisteriksi valmistumiseni jälkeen opettajan sijaisuuksia ja siinä sivussa keikkailevani orkesterini kanssa. Äitini ja naapurin Aili kuitenkin ilmoittivat minut kisaamaan tangomarkkinoille samana vuonna, kun valmistuin. Minusta tuli tangokuningatar 24-vuotiaana. Töitä pätkähti saman tien 300 päivää vuodessa. Suunnitelmani menivät uusiksi.
En ole valmistuttuani tehnyt päivääkään töitä pätevänä opettajana. Korkeakoulututkinto on kuitenkin tuonut minulle turvaa, ja tuntuu hyvältä, etten jättänyt opintojani kesken. Nykyisin pidän muun muassa Jyväskylän kristillisellä opistolla esiintymistaidon kursseja, joissa maisterintutkinnostani on kenties apua. Ainakin itselläni on erilainen tunne, kun tiedän, etten luennoi asioista vain mutu-tuntumalla.
Tuntuu hullulta, kuinka nopeasti vuodet ovat menneet. Toisaalta, kun kelaan ajassa taaksepäin, kyllähän näihin vuosiin paljon mahtuukin.
Kaksikymmentäviisi vuotta sitten hyppäsin maailmaan, joka oli täynnä kaikkea ihmeellistä ja uutta. Tangokuningattarena minulle aukesi koko Suomi. Sain näkyvyyttä paljon ja nopeasti. Heittäydyin mukaan täysillä ja halusin oppia mahdollisimman paljon viihteen tekemisestä.
Spedelle työskenteleminen 1990-luvulla oli minulle tärkeä koulu. Hän rakasti kaltaisiani luonnonlapsia, jotka improvisoivat paljon. Spede kannusti minua tuomaan persoonaani esiin. Hän kehotti minua olemaan tekemättä asioita, jotka sotisivat persoonaani vastaan.
Kaikkien näiden vuosien jälkeenkin uusille tekijöille sanotaan, että persoonallisella tekemisellä menestyy. Persoona erottuu, ja se tunnistetaan. Ei pidä ruveta matkimaan muita.
Tänä päivänä kilpailu viihteen kentällä on kovempi kuin ennen. Kun minusta tuli tangokuningatar, laulukilpailuja ei ollut niin paljon kuin nyt. Toisaalta, nyt on laulukilpailuja mutta musiikkiohjelmia taas ei. Laulukilpailun, formaatista riippumatta, voittavan artistin on siksi todella vaikea päästä uudelleen näkyville.
Nykyisin teen noin 14 työpäivää kuukaudessa. Satsaan ennemmin laatuun kuin määrään. Vuosien saatossa minusta on myös tullut suurperheen äiti. Tahdon omistaa aikaani perheellenikin. Töideni takia minun olisi helpompi asua etelämmässä, koska noin 80 prosenttia töistäni tapahtuu Jyväskylän alapuolella. Minun ja perheeni koti on kuitenkin täällä, Toivakassa. Täällä minä voin kulkea pipo päässä ja meikittä. Täällä voin levähtää, eikä työ ole koko ajan läsnä. Täällä on hyvä ja turvallinen olla.
Tällä hetkellä suunnittelen 25-vuotisjuhlakonserttikiertuetta ensi syksyksi. Kesällä kiitän ihmisiä orkesterini Fortunan kanssa tanssilavoilla. En minä tietenkään mitään jäähyväiskiertuetta tee. Tahdon kuitenkin jollakin tavalla juhlistaa uraani.
Olen aina halunnut pitää toimenkuvani mahdollisimman laajana ja tehdä monenlaista monella tavalla: tanssilavakeikkoja, sali- ja kirkkokonsertteja sekä musikaaleja. Monipuolisuus saa työni tuntumaan edelleen mielenkiintoiselta. Koen työtäni kohtaan samaa intohimoa kuin urani alkuaikoinakin.
Aion tehdä työtäni niin kauan kuin ihmiset tulevat minua kuuntelemaan, niin kauan kuin työlläni on merkitys. Olen kauppiasperheen tyttö ja koen olevani laulajanakin palveluammatissa. Haaveeni on joskus tehdä yhden naisen musikaali, sellainen viihteellinen esitys orkesterin kanssa. Olen jo hieman käsikirjoittanut sitä. Lempinimeni on Aikku, ja haluaisin myös toteuttaa tv-ohjelman, jonka nimi olisi Aikun kivaa.