Jakub Ferenc tuli Jyväskylään nauttimaan ajastaan vaihto-opiskelijana. Joulun alla mies päätti opintonsa ja lähti takaisin Tsekkeihin – vain palatakseen takaisin Keski-Suomeen jääkiekkoilijana. Rakas laji on kaksimetriselle jätille kuin osa perhettä.
Saavuin viime syksynä Tsekeistä Jyväskylään Erasmus-ohjelman kautta opiskelemaan liikuntatieteitä. Kansanvälisten asioiden ohjaaja koulussa kertoi minulle tästä mahdollisuudesta. Olin juuri lopettelemassa liikunnanopettajan opintojani Tsekeissä, ja tämä oli viimeinen tilaisuuteni lähteä katsastamaan maailmaa vaihto-opiskelijana.
Minun on myönnettävä, että opiskelujeni alku yliopistolla oli hieman laiskahko. Valitsin nimittäin kieliopintoihin slovakian, joka on niin lähellä tsekkiä, että minun ei tarvinnut edes aina saapua kaikille aamun luennoille. Opiskelin kuitenkin myös muun muassa liikuntajohtamista, joka oli äärimmäisen mielenkiintoista. Pidin erityisesti sen käytännönläheisyydestä, vaikka teoriaakin toki riitti. Aiheen tiimoilta tapasin myös paljon mahtavia ihmisiä.
Vertailu Tsekissä ja Suomessa opiskelemisen välillä on vaikeaa, sillä valitsin täällä vaihto-opiskelijoille tarkoitettuja kursseja. Uskon, että meillä oli vähemmän töitä tehtävänä kuin tavallisilla suomalaisopiskelijoilla omissa opinnoissaan.
Yksi erityispiirre tosin nousi esiin. Pidin nimittäin suuresti vierailevista luennoitsijoista, jotka tulivat kertomaan yksityiskohtaisesti siitä, miten hommat todella toimivat tosielämässä. Tällaista toimintaa en ole koskaan nähnyt kotimaassani.
Suurin syy sille, miksi lopulta päätin tulla Jyväskylään, oli jääkiekko. Otin selvää, että täällä pelataan kiekkoa monella tasolla. Toivoin, että saisin pelipaikan täältä, ja se myös onnistui. Allekirjoitin loppusyksystä sopimuksen JYP-Akatemian kanssa pelatakseni Mestistä. Sopimus oli upea juttu. Olen siitä erittäin kiitollinen päävalmentaja Jukka Ahvenjärvelle.
Tsekeissä pelasin kiekkoa kolmanneksi korkeimmalla sarjatasolla. Peli siellä eroaa täydellisesti Mestiksen peleistä. Jo pelkkä ammattimaisuus on yksi selvimmistä eroavaisuuksista. Tsekeissä pelaajat tekevät tavallisen kahdeksan tunnin työpäivän ennen harjoituksia. Täällä moni joukkueestamme pystyy tulemaan toimeen pelkällä pelaamisella.
En voisi elää ilman jääkiekkoa. Näin se vain menee, jos kasvat luistimet jalassa. Lajista muodostuu sinulle siinä ajassa kuin oma veli.
Kiekon parissa on vietettävä aikaa, jos haluat omistautua sille sataprosenttisesti. Ennen kaikkea sinun on rakastettava lajia. Toivon, että tulevalla kaudella minun ei tarvitse palata takaisin Tsekin sarjoihin, vaan pääsisin pelaamaan muualle Eurooppaan.
Vaihtojaksoni loppui joulun alla, mutta palasin vielä kevääksi takaisin pelaamaan pelkästään jääkiekkoa. Tykästyin kaupunkiin, ja siksi tänne oli helppo palata.
Opiskeleminen Jyväskylässä oli kaikin puolin mahtavaa. Teidän pippalonne olivat kyllä rajuja, olette kovia tekijöitä sillä saralla. Tsekeissä aloitamme hulinat aikaisemmin, mutta toisaalta niin myös lopetamme. Suomessa kaava menee hieman toisella tavalla. Nautin meiningistä täysin siemauksin.
Muistakaa ottaa kaikki irti opiskeluistanne – se voi hyvin olla parasta aikaa elämässänne!