Taloyhtiö saa ostaa esimerkiksi pyörävaraston tyhjennyksen löytötavaratoimistolta, kunhan toiminnassa ei ole lainvastaisia piirteitä. Näin tulkitsi Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto, joka valvoo löytötavaratoimistojen toimintaa.
Löytötavaralain mukaisesti toisen omaisuutta ei kuitenkaan perusteettomasti saa ottaa haltuun, eivätkä löytötavaratoimiston säilytyskustannukset saa olla yli 5 prosenttia tavaran arvosta.
Taustalla on Jyväskylässä syksyllä 2011 tapahtunut sotku, jossa taloyhtiön asukkaat joutuivat maksamaan pyörävaraston siivouksen yhteydessä siirretyistä pyöristään löytötavaratoimistolle.
Tapahtumaketju sai alkunsa, kun Yliopistonkatu 4:n taloyhtiön hallitus päätti siivota varastonsa hylätyistä pyöristä. Toimeksianto annettiin Keski-Suomen Löytötavarat Oy:lle. Yritys kehotti ilmoitustaululle kiinnitetyillä sekä asuntoihin jaetuilla lapuilla taloyhtiön asukkaita merkitsemään käytössä olevat pyöränsä, ja hoiti lopulta merkkaamattomat ja näin ollen hylätyiksi oletetut pyörät pois varastosta ja telineistä.
Pyörät yritys vei omiin tiloihinsa, joista asukkaat saivat noutaa ne takaisin maksua vastaan. Yliopistokatu 4:n hallitus oli tietoinen näistä maksuista.
Esimerkiksi taloyhtiössä asuneelta Antti Poikolalta vietiin siivouksen yhteydessä kolme pyörää, joukossa yli 1000 euron arvoinen maastopyörä, joista vaadittiin yhteensä 100 euron säilytysmaksuja. Poikola ei ollut ehtinyt merkata pyöriään käytössä oleviksi taloyhtiön hallituksen asettaman kahden viikon aikarajan aikana.
Aluehallintoviraston päätös on seurausta Poikolan valituksesta löytötavaratoimiston toimintaa kohtaan. Tapahtuneen myötä myös isännöintilitto ja pyöräily-yhdistykset ovatjulkaisseet taloyhtiöille suunnatut ohjeistukset siitä, miten pyöräsiivous pitäisi tehdä.
Löytötavaralaissa sanotaan, että löytötavarasta aiheutuneet säilytyskustannukset määräytyvät tavaran arvon mukaan. Aluehallintoviraston mukaan maksu saa kuitenkin olla korkeintaan 17 euroa. Näin ollen Keski-Suomen Löytötavarat Oy oli hinnoitellut esimerkiksi Poikolan pyörät liian kalliiksi.
Lisäksi löytötavaratoimisto vaati Poikolalta toimituskuluja siitä, että pyörät olisi kuljetettu takaisin taloyhtiön varastoon. Toimituskuluista ei kuitenkaan aluehallintoviraston mukaan ole mainintaa löytötavaralaissa, joten sellaisia ei olisi myöskään saanut periä.
Asiakkaalla on myös aina oikeus nähdä eritelty lasku siitä, mitä kuluja tavaran säilytys on löytötavaratoimistolle aiheuttanut. Myöskään tällaista Keski-Suomen Löytötavarat ei pyynnöstä huolimatta toimittanut. Kyseinen löytötavaratoimisto on sittemmin lopettanut toimintansa.
Taloyhtiön toimintaan aluehallintovirasto ei ottanut päätöksessään kantaa.