Kuusamosta on paha tulla ettimmään mittään kiinnostavanlaatusta. Ellei sitte satu tykkäämään metästä ja lumesta. Elämätä sieltä ei aenakkaa löyvä. Kuusamossa nimittäi on porukkata rappiet viistoista tuhatta, ja ku se meärä ihmissii levitettää ympäri pitäjän mehtiä, ni jo on asukastihheys harvanlaesta. Ja se näkkyy kylänraetilla – jos halluu olla raohassa yksinnää, mennee vaa Kuusamon keskustaa, siellä ei oo pelekoo että joku tulis vastaan.

Oikeestaan, se on jo aika kommeesti, jos sattuu löytämmää sen keskustan. Kirkonkylä ku on lähinnä muutama sojanjäläkeinen talo ripoteltunna tienvarteen.

Lauvantai tosin tekkee poikkeuksen. Sillon on kylän ainovassa paarissa metakkata, ku porukka lähtee ryyppeämään. Jos sattuu olemaan antipiooteilla, ni joutuupi kuskiksi, mutta muuton se on pakolline homma se kalijanjuonti  – muute ruvetaan eppäilemmää homoksi tai kommariksi. Kuusamosta ku ei muuta löyvä ku kepulaisie, loput on teheny viksusti ja lähtenynnä karkuun.

Ja kylillä juorut kulukoo. Asiat tiiettään aina paremmin naapurissa ku omassa kotonas. Että jos jeäpi eppäilyttämään viikonlopun örvellykset kylän ainovassa paarissa, ni seoraavalta vastaantulijalta voi asiota tievustella.

Siinä vaiheesa ku tullee tolokkuihisa ja lähtee lätkimmään etelämmäs, ei kannate haehatella ennää takasitulosta. Kuusamo ku on sieltä kuppikuntasimmasta päästä mitä tullee Suomen kylliin ja kaopunkeihi. Etelän hetelmät ei kauvaa Kuusamossa pärjövä ku niitä ei ikkään oteta tosissaa.

Ja ku palajasjalakalainen lähtöö menemään, ei ookkaan nii heleppoa ennää tulla takasi – sitteku on viitisen vuotta moalimalla huijellu, laskettaan jo eteläläiseksi.

 

Eliisa Aikkila

 

Paska kotiseutu -juttusarjassa eri paikkakunnilta tulevat opiskelijat haukkuvat kotikuntansa omalla murteellaan.