Runot voivat olla pöytälaatikoihin kirjoitettuja teinityttöjen tunteita – tai Twitteristä poimittuja sanoja ja ajatuksia, jotka futaajamies koostaa somerunoksi.
Olli Vainio tutustui runoihin pakolla lukiossa vuonna 2005, kun äidinkielen kurssille piti kirjoittaa kolme runoa. Näin saivat alkunsa runot Kylmä yö, Kerberos ja Saaste.
”Sain teksteistäni lopulta opettajalta hyvää palautetta ja hän kehotti jatkamaan niiden kirjoittamista”, Vainio kertoo.
Runoilu todellakin jatkui, sillä Jyväskylän yliopistossa puheviestintää opiskelevan Vainion ja hänen isänsä Pekka Vainion esikoiskirja Päivänsäde julkaistiin tänä vuonna. Kirja on runokuvakirja, jossa pojan runot on yhdistetty isän valokuviin.
”Osaan kuvista isä on tilannut runon, mutta jotkut ovat myös syntyneet ikään kuin runo edellä. Tärkeintä runoissa on niiden tunnelma ja tarinat, joita ne kertovat”, Vainio kertoo.
Kirjan julkaisun lisäksi Vainio on kehittänyt myös aivan uuden tavan luoda ja tehdä runoutta. Hän haluaa yhdistää sosiaalisen median ja runouden.
Vainio aloitti viikonloppurunojen teon elokuussa. Hän pyytää Facebookissa ja Twitterissä seuraajiaan kertomaan hänelle sanoja ja teeman, joista hän illan aikana luo runon.
”Ensimmäisenä viikonloppuna runoon tuli 55 sanaa, muun muassa mörökölli, pannukakku ja munakoiso”, Vainio nauraa.
Hän on kiinnostunut osallistavasta runoudesta. Hän ei halua, että ihmiset vain seuraavat hänen tekemisiään Facebookissa, vaan tahtoo heidän myös osallistuvan keskusteluun ja luovan jotain uutta.
”Oma some-strategiani on, etten haluaa lisää tykkääjiä vaan luoda heille myös jotain seurattavaa. Uskon, että ihmiset haluavat näin myös lukea runoja, kun näkevät mitä saan aikaan juuri heidän antamistaan sanoista”.
Esimerkiksi ensimmäisen illan tuloksena oli runo ”Mörököllin nekrofilia”, jonka tekoon oli osallistunut 55 ihmistä.
”Siitä tuli itseasiassa ihan sikahyvä, vaikka olikin aika haastavia sanoja”.
Viikonloppurunojen kautta syntyi myös idea radiorunosta, jonka Vainio toteutti Yle Kymenlaakson kanssa syyskuun lopussa.
”Radion aamujuontaja kysyi minulta Twitterissä, haluaisinko lähteä mukaan tekemään jotain uutta. Vastasin tietysti kyllä”, aikaisemmin Kotkassa asunut runoilija kertoo.
Konkreettisesti runo toteutettiin niin, että puoli kahdeksalta juontaja soitti Vainiolle Jyväskylään ja teki pikaisen haastattelun. Sen jälkeen kuuntelijoilla oli tunti aikaa heitellä sanoja Yle Kymenlaakson sekä Vainion itsensä Facebook-sivuille. Sen jälkeen Vainio loi 45 minuutissa Kymenlaaksoon liittyvän runon ja luki sen ääneen suorassa radiolähetyksessä.
”Meinasin kompastua esimerkiksi sanaan taidetyökalut, mutta kolme minuuttia ennen lähetyksen jatkumista sain runon kuitenkin valmiiksi”, hän kertoo.
Vainio on saanut hyvää palautetta radiorunostaan. Hän onkin miettinyt, olisiko idea mahdollista toteuttaa myös esimerkiksi Keski-Suomen Ylen kanssa.
”Ainahan ei tiedä että onnistuuko runo, mutta ainakin tekniikka toimii hyvin”, hän nauraa.
Pari viikkoa ennen radiorunon tekemistä Vainio kokeili myös runouden luomista live-esityksenä.
Hän kirjoitti runoaan avoimesti Google Drivessa ja myös vastaili ihmisten kysymyksiin palvelun pikakeskustelun kautta.
”Ihmiset näkivät konkreettisesti miten sanat putoilivat paperille. Tein kaiken heidän silmiensä alla, ja kerroin koko ajan mitä olin tekemässä”.
Somerunojen tekemisen lisäksi Vainio on jatkanut myös tavallisten runojen kirjoittamista. Uuden kuvarunokirjan julkaisemista hän suunnittelee isänsä kanssa joko vuoden 2014 jouluksi tai 2015 äitienpäiväksi.
”Samalla linjalla jatketaan kuin Päivänsäteessäkin eli tunnelmat ja tarinat eivät unohdu”, Vainio kertoo.
Jo nyt itseään runoilijaksi tituleeraava nuori mies ei kuitenkaan haaveile elättävänsä itseään runoudella tai kirjoittamisella. Hänen suurin mielenkiintonsa kohdistuu – yllättäen – sosiaaliseen mediaan ja ihmisten väliseen vuorovaikutukseen myös verkossa.
”Haluan tulla viestinnän alan asiantuntijaksi. Ehkä kierrän joskus sitten kouluissa kertomassa, miten sosiaalisen median voi yhdistää vaikkapa runouteen”.