Kampus täyttyy vähitellen vaalijulisteista ja ilmaista kahviakin alkaa Sonaatin kauhuksi olla tarjolla lähes päivittäin. Yliopisto on tällä kertaa päättänyt sallia kampanjoinnin myös tietyissä aulatiloissa “opiskelurauhaa häiritsemättä”. Kahden vuoden takainen politiikan sisäänmarssi -mielenosoitus on siis kantanut hedelmää jopa yllättävän nopealla aikataululla. Toivottavasti kampanjointi sujuu sisätiloissa tarpeeksi sopuisasti, jotta käytäntö pääsee vakiintumaan. Eihän nykyopiskelija oikein jaksa kirpeässä syyssäässä palella ja puhua politiikkaa.

Vallaton tutustui myös Jylkkärin vaalitenttiin, joka lupaili paljastavansa erot edariryhmien välillä. Yllätyksettömästi ne eivät ole huikean suuria. Muutama lausunto kuitenkin särähti korvaan, joten tämän kertainen päivitys koostuu tuon vaalitentin ruodinnasta.

Kokoomusopiskelijoiden Veera Ylimaunu haluaisi vähentää JYY:n panostusta sosiaalipolitiikkaan, koska ei “näe sitä tärkeimpänä opiskelijan elämään liittyvänä asiana, joka on ylioppilaskunnan tehtävänä.” Viime aikoina on toki ollut muodikasta kyseenalaistaa sosiaaliturvaa ja sopiihan se kokoomusopiskelijalle, jos kenelle. Ylimaunu kuitenkin unohtaa, että oikeastihan sosiaalipolitiikka on juuri se, mikä tuntuu opiskelijan arjessa eniten. Ilman asuntoa, rahaa ruokaan ja toimivaa terveydenhuoltoa opiskelu muuttuu aika nopeasti melkoisen hankalaksi.

Ylimaunun luottamus kansallisen tason edunvalvontaa on kova, sillä hänen mielestään SYL voisi hoitaa nämä asiat jyväskyläläisten puolesta. Vallaton ei kuitenkaan ole vielä unohtanut SYL:in viime keväisiä edesottamuksia opintotukineuvotteluissa. Hienoa, että Kokoomusopiskelijoilla riittää luottoa kansallisen tason edunvalvontaan, mutta Vallaton kehottaa jokaista opiskelijaa vetämään omat johtopäätöksensä siitä, onko meillä varaa jättää toimeentulostamme huolehtiminen pelkästään valtakunnallisen tason edunvalvojien käsiin.

Toisaalta on positiivista, että edes joku osasi nimetä konkreettisia säästökohteita. Jyviva ja Grönioni eivät keksineet muita keinoja kuin jäsenmaksun korotuksen. Yhdistyneiden kieltenlukijoiden Aino Elomäki säästäisi paperitulostuksesta. Vallaton ei tunne JYY:n taloutta näin yksityiskohtaisesti, mutta valistunut arvaus on, ettei tulostuksesta säästämällä saavuteta kovinkaan huikeita säästöjä.

Vallaton jää mielenkiinnolla odottamaan, syntyykö kampanjoinnin aikana lisää keskustelua säästökohteista tai vaikkapa siitä, onko JYY:n talous oikeastaan edes sellaisessa jamassa, että suuret säästöt ovat tarpeen.