Olen seurannut tämän vuoden edarivaaleja tarkoin. Olen istunut vaalipaneeleissa, selannut kaikkien ehdokkaiden vaalikonevastaukset läpi ja lukenut vaaliliittojen blogeja.
Olen keskustellut ehdokkaiden kanssa heidän vaalitavoitteistaan ja lukenut jopa edarikokousten vanhoja pöytäkirjoja tehdäkseni valintani. Miettinyt, kuka edustaisi juuri minua parhaiten ylioppilaskunnan edustajistossa. Kenen naamaa haluaisin katsoa Ilokiven seinällä seuraavat kaksi vuotta.
Tällä hetkellä en juuri kenenkään.
Ehdokkaiden välille on hirvittävän vaikeaa tehdä omassa päässään mitään eroja. Mikä se sellainen Grönionin edustaja on, joka ei kannata kasvisruokapäivää? Häh? Jyvivan vihervassaritkin ovat nykyään yritysyhteistyön kannalla ja Luonnontieteilijöitä ei näy edes vaalipaneeleissa. Ja niin, ne paneelit. Samat naamat niissäkin pyörivät ja ilmeisesti tänä vuonna Jyväskylän Kokoomusopiskelijat ovat yhtä kuin Veera Ylimaunu ja Jyväskylän Demariopiskelijat kuin Noora Luukka. Keskustaopiskelijat puhuvat itsensä pussiin sanomalla aivan eri asioita painottaen samalla ryhmäkuria, ja osa Mitävittua-kerhon ehdokkaista on vain yhtä pihalla JYYn asioista kuin lumiukot.
Maailma muuttuu, ymmärrän sen kyllä, ja ehkä onkin ihan hyvä etteivät Jyvivankaan tyypit suhtaudu kaikkeen markkinataloudelliseen niin kriittisesti kuin joskus aikaisemmin. Kriittinen suhtautuminen vain tuntuu puuttuvan nykyään aika monesta asiasta. Vaalipaneelien suosituimmat sanat kun todennäköisesti ovat olleet ”komppaan” ja ”olen samaa mieltä”.
Tämä ennustaa erittäin sopuisaa edarikautta, mutta asettaa äänestäjän vaikeaan asemaan. Ketä äänestän, kun kaikki ovat kaikesta kumminkin samaa mieltä? No enpä äänestä sitten ollenkaan. Tämä asenne näkyi myös JYYn kirjastolla pidetyssä vaalipaneelissa, joka oli ennen keskustelun alkua ääriään myöten täynnä. Istumapaikkaa sai oikeasti etsiä. Hieman ennen paneelin loppua vilkaisin taakseni ja tajusin, että puolet porukasta oli kadonnut jonnekin. Näin ylioppilaskunnassa hoidetaan demokratiaa.
Myönnän toki, että edariehdokkaissa on myös eroja. Ne vain ovat sitten hämmentävän ristiriitaisia. Tästä mahtava esimerkki on Pressure & Poikkitieteilijöiden paljon puhuttu perussuomalainen Aleksi Hernesniemi, joka vaalikoneen mukaan tahtoisi lakkauttaa Jylkkärin. Joo, kyseisen lehden toimittajana minulla on oma lehmä ojassa ja syvällä onkin, mutta en silti vain pysty ymmärtämään, miksi Hernesniemi yrittää edustajistoon juuri tästä vaaliliitosta. Pres&Poik:in yksi suurimmista vaalilupauksista kun nimenomaan on ”JYYn tiedottamisen turvaaminen”. Joo, sitoutumattomuus, ymmärrän, mutta pieniä linjavetoja toivoisin tähänkin. Edarivaalit kun ovat edelleen listavaalit. Ketä tässä nyt pitikään äänestää, jos tiedottaminen oli tärkeää?
Kyllä, vedin tästä sen kuuluisan palkokasvin nenääni, mutta ainakin kehtaan sanoa ja näyttää sen. Samaa toivoisin myös edariehdokkailta. Näyttäisitte ja antaisitte äänestäjille edes jotakin.
Kommentointimahdollisuus on poistettu käytöstä, mutta alta näet aiemmat kommentit.
Tommi L
Grönionilla ei ole tietääkseni koskaan ollut yhtenäistä kantaa kasvisruokapäiviin, mutta sen sijaan pitkään on ollut tavoitteena kasvisruoan laadun kehittäminen. Kasvisruokapäivistä voidaan olla montaa mieltä, sillä se on ainoastaan keino tietyn tavoitteen, eli kasvisruokaan kohdistuvien ennakko-oletusten kumoamiseen. Valitettavasti tällä hetkellä oletus kasvisruoan huonosta mausta ja heikoista ravintoarvoista pitävät sitä paitisi paikkansa useissa kampuksen opiskelijaravintoloissa. Sitä tosiasiaa ei edes kasvisruoka päivä voi muuttaa miksikään vaan jotain muuta on tehtävä asialle.
31.10.2013
Mikko Punkari
Heps kukkuu,
JYYn Demariopiskelijoita oli tarkoitus edustaa toisessa paneelissa Hanna Huumonen. JYYn hallituksen keskinäisellä sopimuksella hän ja muut hallituslaiset jäivät kuitenkin JYYn järjestämästä paneelista pois. Noora Luukka oli kuitekin pääsi onneksi tuuraamaan pikaisella varoitusajalla. Esimerkiksi minulla ja muilla listan ehdokkailla on mainiot mahdollisuudet vaikuttaa ryhmämme toimintaan. Olen myös varma siitä, että jykossa pääsevät ääneen ja vaikuttamaan muutkin kuin Ylimaunu. En myöskään usko, että kukaan tavallinen tai epätavallinen opiskelija muuta luulisi ryhmien vaalipaneeliedustuksen perusteella.
Kahden vuoden päästä pidettäviin vaalipaneeleihin ehdotan selkeitä paneelikohtaisia teemoja. Uskoisin, että paneelien aihepiirit teemoittamalla ja kysymykset veitsen teräviksi hiomalla saadaan kyllä esille eroja ja äänestäjille apuja päätöksentekoon. Esim. täysin ensikertalaisella ehdokkaalla voi olla hitusen vaikeuksia vastata JYYn taloutta koskeviin kysymyksiin, kun budjetti-iltakoulu pidetään 7.11. ja esimerkiksi tämän vuoden talousarviota saakin sitten kissojen ja koirien kanssa hakea. Uusi ehdokas taas voi olla paljon tällaista vanhaa dinosaurusta freesimpi kertomaan esimerkiksi, mikä vaikkapa opintojen ohjauksessa tai JYYn toiminnassa mättää.
Kiitoksia muuten Jylkkärille siitä, että toimittaja on jaksanut vaalipaneeleja seurata ja niistä kirjoittaa. Varmasti sillä on osansa siihen, että paneelissa oli nyt (edes alussa) kuuntelijoita paikalla.
1.11.2013
Kalevi2
Ihan kannatettava ajatus tuo tekstiin piilotettu ehdotus edarinaamojen esittelemisestä Ilokiven seinällä!
Mitä tulee noihin vaalipaneeleihin, niin ne tuntuvat lähinnä viihteeltä, eli koitetaan hakea jotain samaa meininkiä kuin laajemmissakin poliittisissa piireissä. Tylsistyttävää. Ainakin Librin paneelissa oli (taas) ihan liikaa myös vetäjän "silloin kun minä olin täällä" -muistelua, joka ei mitenkään osu ajankohtaisiin JYY-teemoihin. Toivottavasti seuraavalla kerralla vaalikone on huomattavasti laadukkaampi, sinne lienee nytkin piilotettu ne todelliset ajatukset.
Ja mielestäni Ilokivessä pitäisi lihaa myydä vain tiskin alta (<- populismitesti)
1.11.2013
Ville Q
Vaalipaneeleiden suurin ongelma on se, että niitä kuuntelee aivan tolkuttoman vähän sellaisia ihmisiä, jotka eivät olisi jo valmiiksi päättäneet omaa ehdokastaan (tai vähintäänkin ryhmää). Niinpä niihin eivät myöskään ryhmät oikeasti panosta (kuka oikeasti on prepannut paneeliin menijää erityisesti?) ja tästä johtuen niissä ei pääse kuulemaan mitään oikeasti mielenkiintoista kuin sattumalta.
Komppaan tuota aiheittaista paneelia. Niihin voisi oikeasti vähän valmistautuakin ja varsinkin tapauksessa, jossa ollaan ennakkoon annettu jotain suuntaviivoja kysymyksistä, voisi päästä kuulemaan jopa ihan oikeasti ryhmien kantoja joihinkin aiheisiin.
1.11.2013