Neljännellä levyllään brittiläiset vaihtoehtorokkarit antavat laulujensa hengittää. Edellisen albumin synkät syntikat saavat jäädä, ja entistäkin tärkeämmäksi instrumentiksi nousee laulaja Tom Smithin jylhä ääni. Paria rokkikohkausta lukuun ottamatta tempo pysyy maltillisena, kun Editors vie musiikkiaan aiempaa seesteisempään suuntaan.
Rauhallisesta on lyhyt matka pitkäveteiseen, jos kappaleilla ei ole tarpeeksi annettavaa. Kohokohdistaan huolimatta levy jääkin haparoimaan tylsyyden rajamaille. Suunta on eteenpäin, mutta viistosti ojan kautta koukaten.
Arimo Kerkelä