Näkökulma: Koska hallitus on sitoutunut pidentämään työuria ja Sdp kieltäytyy koskemasta eläkkeisiin, paine kohdistuu opiskelijoihin.
Julkisuuteen on viime aikoina tihkunut tietoja siitä, että hallituspuolueista erityisesti Kokoomus ja Sdp ovat halukkaita voimakkaasti uudistamaan opintotukea. Koska opintotuen rakenteellista kehittämistä pohtinut työryhmä ei viime vuoden viimeisinä päivinä julkaistussa loppuraportissaan onnistunut ehdottamaan mitään yhtenäistä mallia opintotuen kehittämiseksi, lopullinen päätöksenteko jää hallituspuolueiden käsiin.
Hallituksen toive kehittää opintotukea liittyy keskusteluun työurien pidentämisestä. Hallitusohjelmassa tavoitteeksi on asetettu valtiontalouden kestävyysvajeen korjaaminen, ja keinovalikoima sisältää muun muassa työurien pidentämisen.
Valtiovarainministeri Jutta Urpilainen (sd.) on ilmoittanut julkisuudessa useita kertoja, ettei hän tule koskemaan eläkeikään. Jo vuonna 2010 Urpilainen linjasi Sosialidemokraattisen puolueen kesäkokouksessa, ettei suostu mukaan sellaiseen hallitukseen, joka nostaa eläkeikää.
Tämän jälkeenkin Urpilainen on vahvistanut kantansa useita kertoja. Hän ei halua olla mukana edes sellaisessa hallituksessa, joka päättäisi tällä vaalikaudella eläkeiän nousevan esimerkiksi 10 tai 15 vuoden päästä.
Muiden puolueiden painostuksesta huolimatta Sdp pitää kynsin hampain kiinni vaalilupauksestaan. Katse kohdistuu siis väkisinkin työuran aikaisempiin vaiheisiin. Kun työuria pitää joka tapauksessa jollain tavalla pidentää, on opintotuki houkutteleva työurapolitiikan väline.
Palkansaajajärjestöt SAK mukaan luettuna ovat lupautuneet harkitsemaan eläkeiän nostoa, mutta Urpilainen ei ole valmis edes keskustelemaan asiasta. Sen sijaan hän pitää eläkemaksujen nostoa välttämättömänä.
Tilastokeskuksen asiantuntija Markus Rapo kirjoitti Tieto&Trendit-lehdessä (1/2013) työurien pidentämisestä artikkelin, jossa hän tilastotietoon perustuen argumentoi, että työuria olisi kannattavinta pidentää keskeltä. Rapon mukaan 20 – 24-vuotiaat opiskelijat ja 62 – 64-vuotiaat eläkeläiset muodostavat vain 9 prosentin osuuden väestöstä. Täten näihin ikäryhmiin kohdistuvat toimenpiteet jäävät aina vaikutukseltaan marginaalisiksi.
Lisäksi Rapon mukaan 25 – 29-vuotiaista opiskelijoista jopa suurempi osa on työelämässä kuin työikäisestä väestöstä keskimäärin. Monet ovat valmistuessaan jo oman alan töissä, eikä valmistumisen jälkeen tule usein lyhyttäkään työttömyysjaksoa. Sen sijaan 30 – 44 -vuotiaiden työllisyysaste ei ole vieläkään palautunut lamaa edeltävälle tasolle. Työurien keskeltä menetetään niin paljon enemmän työvuosia kuin niiden alusta, että niitä ei millään pystytä korvaamaan opiskelijoiden nopeammalla valmistumisella.
Työurien pidentäminen keskeltä ei kuitenkaan näyttäydy hallituspuolueille yhtä houkuttelevana vaihtoehtona kuin opintuella politikoiminen, sillä toisin kuin opiskelijajärjestöjen, työntekijäjärjestöjen neuvotteluasema on Suomessa vahva. Monet työuria keskeltä tai lopusta pidentävät toimenpiteet vaatisivat palkansaajajärjestöjen yhteistyöhalukkuutta. Opiskelijoilla ei ole virallista neuvotteluasemaa eikä lakkoasetta käytössään.
Opiskelijoiden edunvalvoja Suomen ylioppilaskuntien liitto (SYL) ei sekään ole kunnostautunut tehtävässään. Voima-lehden tietojen mukaan liitto vuosi itse oman neuvotteluaseensa, eli opintotuen niin sanotun 5+1-mallin Sdp:lle ja Kokoomukselle.
Mallin oli tarkoitus olla opiskelijajärjestöjen viimeinen oljenkorsi, mutta päähallituspuolueet näyttävät suhtautuneen siihen opiskelijärjestöjen pohjaehdotuksena. Tilanne on siis hankaloittanut neuvotteluja muiden, opiskelijoille edullisempien vaihtoehtojen puolesta.
Kokoomuksen kerrotaan esittäneen myös rajumpaa 3+2 -mallia, jossa opintorahaa olisi mahdollista nostaa vain kolmelta ensimmäiseltä opiskeluvuodelta ja kahden viimeisen vuoden opinnot pitäisi rahoittaa kokonaan ottamalla opintolainaa.
5+1 -malli toimisi vastaavalla tavalla, mutta tässä vaihtoehdossa opintorahaa olisi mahdollista saada viiden vuoden ajan.
Molemmissa malleissa yhdenkin tukikuukauden käyttäminen vuoden aikana saisi aikaan sen, että kyseinen vuosi laskettaisiin kokonaisuudessaan opiskeluvuodeksi. Näin vain yhden tai muutaman tukikuukauden käyttö vähentäisi käytettävissä olevaa tukiaikaa tuntuvasti.
Hallituspuolueista Vihreät ja Vasemmistoliitto ovat julkisesti kertoneet vastustavansa heikennyksiä opintotukeen. Kumpikaan ei kuitenkaan ole tuonut mitään omaa malliaan esille.
Nykytilan puolustaminen uudistuksia vastaan voi olla hankalaa, sillä hallitusohjelmassa on hyvin selkeä kirjaus työurien pidentämisestä. Kokoomus ja Sdp tuntuvat olevan haluttomia kuuntelemaan tutkijoiden näkemyksiä työurien pidentämisestä keskeltä. Puolueet eivät myöskään hyväksy niitä toimia, jotka oikeasti parantaisivat huoltosuhdetta.
Lopullisia päätöksiä saadaan vasta kehysriihessä maaliskuun 21. päivä. Siihen asti tilanne säilynee epävarmana ja sekavana, sillä opiskelijajärjestöjen toiveista huolimatta yksikään hallituspuolue ei ole selkeästi asettunut minkään mallin taakse.
Jos Kokoomus ja Sdp löytävät yhteisen sävelen opintotuen lainapainotteisuudesta, muiden hallituspuolueiden on vaikea lähteä haastamaan sitä. Opiskelijaliikkeen toivo lepää nyt Vihreiden ja Vasemmistoliiton harteilla.
Uudistusta valmisteltiin salaillen
Hallitus asetti viime keväänä työryhmän valmistelemaan opintotuen kehittämistä. Työryhmän oli määrä saada esityksensä valmiiksi vuoden 2012 loppuun mennessä. Raportti valmistui, mutta työryhmä ei päässyt sopuun mistään yhtenäisestä mallista.
Työryhmän tavoitteeksi asetettu kustannusneutraali uudistus oli alusta asti haasteellinen tavoite. Kustannusneutraali-sanan merkityksestä oli epäselvyyttä, ja työryhmän tavoitteisiin sisältynyt toisen asteen opiskelijoiden aseman parantaminen ilman siihen suunnattuja resursseja kuulostaa ulkopuolisenkin korvaan mahdottomalta yhtälöltä.
Työryhmän jäseniltä saatujen tietojen mukaan ainoastaan opiskelijärjestöt toivat pöytään konkreettisia malleja. Muut jäsenet eivät olleet edes halukkaita keskustelemaan vaihtoehdoista.
Opiskelijoiden vaikutusmahdollisuudet ovat perinteisesti olleet parhaimmillaan juuri työryhmätyöskentelyssä, jonka kautta opiskelijajärjestöt ovat saaneet äänensä kuuluviin opintotukea uudistettaessa. Esimerkiksi edellistä opintotuen rakenteellista uudistusta valmisteltiin vuoden ajan, ja silloin kokoontunut työryhmä esitti selkeitä toimenpiteitä, jotka johtivat vuonna 2011 voimaan tulleisiin lakimuutoksiin.
Nyt työryhmä jätti jälkeensä vain poliittisen tyhjiön, jota hallituspuolueet ovat rynnänneet täyttämään erinäisin hätiköidyn oloisin ehdotuksin. Koko prosessia on leimannut salailun ilmapiiri ja kiireen tuntu. Opiskelijoille ei ole jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin odottaa kehysriihen päätöksiä pelonsekaisin tuntein.