Hallintojohtaja Kirsi Moisander ei haluaisi itsestään tehtävän juttua, koska tavallisen riviopiskelijan ei välttämättä tarvitse tietää kuka hallintojohtaja on. Heidän tulisi nähdä vain hyvin toimivat palvelut. ”Hallinto en ole minä.”

Uusi yliopistolaki käynnisti Jyväskylässäkin hallinnon uudistukset, joilla vanhasta valtionlaitoksesta on lähdetty rakentamaan itsenäistä ja yritysmäisempää kokonaisuutta. 2011 tiedekuntiin muodostettiin keskushallinnon johdolla palvelukeskukset, joihin laitosten ja tiedekuntien hallintopalvelut keskitettiin. Viime vuonna vanha keskushallinto muutettiin yliopistopalveluiksi keskittämällä sinne kaikki tukitoiminnot, jotka aiemmin toimivat jonkin muun kokonaisuuden osana.

Yliopistopalveluihin sisältyy ajatus vanhan käskyttävän valtionhallinnon muuttamisesta palveluhenkiseksi. Jylkkäriin on kuitenkin kantautunut huolestuneita yhteydenottoja, joiden mukaan palvelupuheesta huolimatta hallinnointi yliopistolla olisi muuttunut aiempaakin virkavaltaisemmaksi. Kritiikki henkilöityy hallintojohtaja Moisanderiin, jonka kanssa asiointi on koettu vaikeaksi.

Jylkkäri päätti selvittää hallintojohtajaa ja hallinnon uudistuksia syyttävien puheiden paikkansapitävyyttä kokoamalla kritiikkiä yliopiston eri henkilöstöryhmiltä ja kysymällä asiasta hallintojohtaja Moisanderilta itseltään.

 

IT-tiedekunnan hallintopäällikkö Sanna Hirvola kirjoitti hiljattain epävirallisen listan muutamista hallinnon pullonkauloista professoriliiton paikallisosaston puheenjohtajan Jari Veijalaisen pyynnöstä rehtorille esiteltäväksi. Ensimmäinen huomio koskee työryhmiä, joita Hirvolan mukaan yliopistolla on nykyään todella paljon, mutta joiden rooli ja vaikutusvalta asioihin on epäselvä.

”Työryhmiin käytetään todella paljon aikaa, ehdotukset kootaan perusteellisesti ja raportti luovutetaan, mutta tämän jälkeen ei yleensä saada tietää, mitä näille ehdotuksille tapahtuu,” Hirvola kertoo.

Hirvola on yksi harvoista, joka asiasta kysyttäessä viitsii puhua kokemuksistaan suoraan omalla nimellään. Olen kuitenkin kuullut saman väitteen esitettävän myös professori- ja opiskelijatasolta.

Moisanderilta asiaa kysyttäessä hän myöntää, että tietokatkosta voi olla, mutta vakuuttaa, että keskustelu otetaan vakavasti ja viestintää parannetaan.

”Nythän meillä on tulossa yhteispalaveri, jossa on dekaanit ja hallintopäälliköt mukana. Lisäksi on byrokratian purkutalkoot, joissa on tullut todella paljon hyviä ehdotuksia.”

“Olen kyllä sitä mieltä, että keskustelut ovat vaikuttaneet, mutta jos ei itse osallistu tai halua tulla mukaan… Kun siellä on paljon sellaisia, joilla on vahvoja mielipiteitä, mutta ne ei sitten välttämättä ole mukana niissä istunnoissa, emme saa tietää heidän kantojaan”, Moisander sanoo toisessa yhteydessä.

Tämä ei vielä vakuuta siitä, että työryhmät ja käydyt keskustelut oikeasti vaikuttaisivat päätöksiin, joita johtajat lopulta tekevät.

”Se pitää paikkansa, että yliopistopalvelu-uudistuksen alussa oli verkkopalautejärjestelmä, jonka kautta kuka tahansa pystyi antamaan ajatuksia. Se on tietysti ihan toinen juttu, että onko se viime kädessä keskustelua tai osallistumista, vai jonkinlaista näennäiskeskustelua. Koko ajan tulee palautetta, että hallintojohtaja tekee päätöksiä oman mielensä mukaan, vaikka eri tahoja oltaisiinkin kuultu,” kertoo yliopiston hallituksen opiskelijaedustaja Joonatan Virtanen.

 

Hirvolan mukaan keskusteluyhteys hallintojohtajien ja hallintopäälliköiden välillä on ollut huono. Edellinen yhteinen palaveri on hänen mukaansa pidetty keväällä 2011, ja vuoden 2012 aikana yhteisiä kokouksia hallintopäälliköiden ja hallintojohtajan kesken ei olisi ollut. Matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan hallintojohtaja Matti Pylvänäinen vahvistaa asian. Moisander kuitenkin kiistää.

”Meillähän on laitosjohtajatapaamisissa hallintopäälliköt mukana ja dekaanit mukana, ja niissä kaikissa olen itsekin paikalla. Hallintopäälliköiden kanssa meillä oli joulukuussa yhteinen tapaaminen, mutta sieltä kaksi oli valitettavasti sairaana.”

Pylvänäisen mukaan joulukuun kokoontuminen olisi ollut muodollinen illallisseminaari, johon osallistumista hän ei katsonut mielekkääksi.

Jylkkärin haastattelemista hallinnon arvostelijoista suurin osa ei halunnut kertoa asioita omalla nimellään julkisesti, koska he uskoisivat yhteistyön hallinnon kanssa hankaloituvan. Hallintojohtaja Moisander pitää tätä harmillisena, koska nämä asiat pitäisi nimenomaan tuoda esille kehittämistoimina. Hallintojohtajan mukaan tapa toimia on ollut se, että kaikessa yhdessä keskustellaan ja kaikkea yhdessä pohditaan. Omasta mielestään hän ei ole katkaissut keneenkään välejään eikä tiedä, miksi häntä pitäisi pelätä.

 

Tiedekunnissa ja yliopiston hallituksessa on yliopistopalvelu-uudistuksen jälkeen havahduttu siihen, että hallintoon on palkattu paljon uutta henkilöstöä. Samaan aikaan tiedekunnille on asetettu kovat säästötavoitteet, koska yliopiston kokonaisrahoitus on ollut laskussa.

Moisander perustelee henkilöstömenojen kasvua ensimmäisessä haastattelussa sillä, että yliopistopalveluihin on lisätty uusia toimintoja.

”Se miksi näyttää siltä, että hallinnon henkilöstömenot ovat kasvaneet, johtuvat siitä, että meillä on ollut erillisinä yliopiston yhteiset, joka on ollut rehtorilla ja sitten tietysti it-palvelut, joita ei ole aiemmin ollut keskushallinnossa. It-palveluista tuli liki sata uutta ihmistä yliopistopalveluihin. It-palvelut siirrettiin yliopistopalveluihin hallituksen päätöksellä.”

”Uudet henkilöt, joita on palkattu, ovat nimenomaan niitä, joita on tiedekunnista esitetty ja niitä, joita uusi yliopistolaki edellyttää. Uutena on tullut kontroller, sisäinen tarkastaja, opintopalvelupäällikkö, yliopiston lakimies ja erillispalvelulaitokseen on palkattu ihmisiä, koska he olivat todella ylikuormittuneita. Talouteen ja henkilöstöhallintoon on jouduttu palkkaamaan lisähenkilöstöä, koska yliopisto on nyt itsenäinen, eikä valtio enää hoida tiettyjä asiota.”

Moisanderin mukaan keskushallinto ei kuitenkaan ole paisunut. Myöskään uusien johtajien palkat eivät ole hallintojohtajan mukaan aiempaa korkeampia, vaan palkkakehitys on ollut tasaista.

Pyysin yliopiston talousjohtajalta Päivi Sepältä selvityksen keskushallinnon kulujen muutoksesta, josta näkyisi henkilöstömenojen kasvu vuosittain siten, että yliopistopalveluihin yhdistetyt uudet toiminnot otetaan huomioon. Kahden viikon kuluttua sain selvityksen, joka on käynyt useaan kertaan myös hallintojohtaja Moisanderin tarkastuksen läpi.

Sen mukaan vuoden 2013 budjetissa keskushallinnon henkilöstökulut ovat kasvaneet 28 prosenttia vuoden 2010 jälkeen. Kysyn asiasta uudestaan Moisanderilta.

”Selkeästihän ne ovat nousseet, mutta siellä on myös normaaleja tes-perusteisia palkankorotuksia ja sisäisiä kehityshankkeita. 47 määräaikaisen työpanos kuvaa sitä nousua. Me tehdään nyt niitä yliopiston yhteisiä kehityshankkeita. Erillisiä yhteisiä on huomattavasti vähennetty ja budjetoitu nyt nämä kulut yliopistopalveluiden vastuulle, joten me joudutaan nyt tekemään kaikki nämä yliopiston yhteiset kehitystoimenpiteet.”

 

Hallituksen opiskelijajäsen Virtanen vinkkaa kysymään mielipiteitä kulujen noususta professoreilta.

Hallituksen professorijäsen Minna-Riitta Luukka on kyllä kuullut hallinnon uudistamisen johtamis- ja toteutustapoihin kohdistuvaa kritiikkiä. Hän ei itse haluaisi asiaa tässä vaiheessa kommentoida, vaan suosittelee kääntymään asiaan perehtyneen Matti Leinon puoleen.

Leino sanoo kuitenkin asian olevan nyt niin auki, ettei hän halua tässä tilanteessa sanoa yhtään mitään. Hän kertoo vain haluavansa olla asian suhteen hyvin varovainen yliopiston edun vuoksi.

 

Saan kuitenkin Luukan valottamaan professorien näkökulmaa varovasti.

”Monet ihmettelevät sitä, että palvelukeskukseen tulee uusia johtaja- ja päällikkötasoja toinen toisensa perään  ja kysyvät, onko se järkevää. Kun ajateltiin, että esimerkiksi näihin Certian palveluihin siirryttäessä väki siellä keskushallinnossa ennemminkin vähenisi ja hallintopalvelut tulisivat lähemmäksi tiedekuntatason toimijoita.”

”Tavallisilla riviprofessoreilla ei varmaan ole sellaista kokonaiskäsitystä siitä, miten se on organisoitu ja miksi se on organisoitu niinkuin on. Siinä on varmastikin tiedonkulkupulmaa. Mutta toisaalta hallintojohtaja on meille hallitukselle raportoinut, että tästä on kuultu sidosryhmiä ja henkilöstön edustajia. Asiasta on siis tosi paljon ristiriitaista tietoa liikkeellä.”

 

Virtasen mukaan hallitus on keskustellut saamastaan palautteesta viime vuoden lopulla.

”Emme ole päässeet keskustelemaan asioista johdon kanssa, sillä tammikuun kokous peruttiin päätösasioiden puutteessa. Joulukuun kokouksesta hallintojohtaja oli pois. Keskusteltavaa kyllä riittäisi”.

Virtasen mukaan viime vuonna läpivedettyä Yliopistopalveluiden uudistusta ei ole missään vaiheessa käsitelty hallituksessa. Moisanderin mukaan uudistusta on esitelty hallitukselle yhdessä rehtori Aino Sallisen kanssa.

”Johtosäännön mukaan hallitus ei päätä hallinnon sisäisestä rakenteesta, vaan rehtori. Se ei ole hallituksen päätösvaltaan kuuluva asia. Vielä ei ole raportoitu, koska vuosi on vasta toimittu. Hallitus ei ole operatiivinen toimija, vaan hallitus on strateginen toimija, joka toimii strategisella tasolla. Heille tietenkin kerrotaan kaikkia asioita sen mukaan, mitä he haluavat.”

Virtasen mukaan strategisen ja operatiivisen rajanveto ei tässä asiassa mene näin.

”Yksi yliopistolaissa olevista hallituksen tehtävistä on yliopiston toimintarakenteesta päättäminen. Meillä johtosäännössä hallintojohtajan tehtävänä on kyllä tehdä aloitteita hallinnon uudistamiseksi, mutta varsinaisen päättämisen pitäisi olla hallituksella, joka lain mukaan päättää itse johtosäännöstäkin. Nämä laissa olevat asiat ovat niitä strategisia asioita.”

”Toinen asia on tietenkin se, että kuinka tiukasti hallitus pitää kiinni marssijärjestyksestä. Nykysysteemissä paljon perustuu luottamukselle, että delegoitua valtaa käytetään järkevästi ja asiat saadaan toimimaan. Jos vaikuttaa, että asiat eivät toimi, niin sitten pitää tehdä jotain, vähintääkin puhua niistä ongelmista avoimesti.”

 

Keskustelua on käyty myös yliopiston palveluiden kilpailutusasioiden käsittelystä ja tietojärjestelmähankinnoista, joissa keskushallinnon on sanottu tekevän omavaltaisia päätöksiä.

Näyttäisi siltä, että hallinnonuudistuksesta on olemassa kaksi toisilleen täysin vastakkaista näkökulmaa, joille on molemmille omat kannattajansa.

Jotta asioita ei haudattaisi kabinettikäsittelyyn, Jylkkäri toivoo lukijoiltaan asian tiimoilta lisätietoja.

 

Missä yliopiston päätökset tehdään?

  • Yliopiston päätöksenteon marssijärjestyksen määrittelee yliopistolaki ja rehtorin vahvistama johtosääntö.
  • Yliopiston ylin päättävä toimielin on hallitus, joka valitsee operatiivisesta johtamisesta vastaavan rehtorin.
  • Rehtorin tehtävänä on johtaa yliopiston toimintaa ja päättää yliopistoa koskevista asioista.
  • Professoreista, tutkimus- ja opetushenkilökunnasta sekä opiskelijoista koostuva yliopistokollegio päättää hallituksen jäsenmäärästä ja toimikaudesta.
  • Hallintojohtaja johtaa hallintokeskusta ja hallitus valitsee hallintojohtajan. Hallintojohtaja toimii rehtorin lähimpänä apuna ja valvoo, että yliopiston hallinto toimii asianmukaisesti sekä tekee tarpeelliseksi katsomansa aloitteet yliopiston toimintaan, erityisesti sen hallintoa koskeviksi uudistuksiksi.

Lähde: Jyväskylän yliopiston johtosääntö