Gettomasa etsii lyriikoiden aiheita omasta elämästään.

”…täytys aikuistumista varmaa harrastamaa alkaa /
fuck it, teen sen sit ku mun parta alkaa kasvaa”

 

Jyväskyläläinen Gettomasa on kuunnellut räppiä kuusivuotiaasta asti. Nyt kolmetoista vuotta myöhemmin, marraskuussa 2012, hän voitti freestylerapin Suomen mestaruuden.

”Ensikosketus räppiin oli serkkupojan kanssa. Hän kuuntelutti minulla Fintelligenssejä. Sen jälkeen en oikeastaan ole kuunnellut mitään muuta musiikkia. Alkuaikoina katselin paljon MTV:tä. Vanhat Jay-Z:n kappaleet toimivat yhä Fintelligenssin Kellareiden kasvatit -biisin lisäksi”, Aleksi Lehikoinen muistelee 2000-luvun alkupuolen aikoja.

 

Aleksi tarttui itse mikkiin puolitoista vuotta sitten. Hän alkoi räppäämään kaveripiirinsä kanssa ja musiikista tuli hänelle harrastus sekä elämäntapa.

”Räppäämisen avulla arjen unohtaminen onnistuu helposti. Tämä on mukava harrastus, jonka avulla ystävät kokoontuvat yhteen pitämään hauskaa. Joskus freestylesessiot ovat kestäneet meillä jopa kymmenen tuntia”, omassa Vellamo-possessa räppäävä Gettomasa kertoo.

 

Vellamo koostuu kaveripiiristä, joissa Gettomasan lisäksi vahvimmin vaikuttavat JoppeJee ja tuottaja Ruuben. Gettomasalla on myös omia projekteja, joista tuorein on oma ep, joka julkaistaan verkossa lähiaikoina.

”Tarkoitus olisi saada tulevaisuudessa pihalle oma kokopitkä julkaisu cd:n ja kasetin muodossa. Materiaalia on jo kasassa parin ep:n verran”, rap-lyriikoita paperillekin kirjoittava Aleksi kertoo.

 

Freestyle ja rap-lyriikan kirjoittaminen vaativat erilaista työskentelyotetta. Rap-lyriikoiden inspiraatioa Aleksi etsii omasta elämästään ja välillä jopa muiden muusikoiden kappaleista. Aleksin mukaan joskus pitää inspiraatio myös pusertaa itsestään irti, jotta paperille syntyisi tekstiä.

”Freestylaaminen on sitten aivan eri asia. Silloin ollaan siinä hetkessä. Kerrotaan niitä tunteita, joita kelaa mielessä. Se on puhdasta improvisaatiota, mutta sitäkin pitää harjoitella. Ennen SM-kisoja treenasin freestyleä kolmesta-kuuteen tuntia melkein joka päivä. Se kyllä alkoi jossain vaiheessa maistua puulta. Normaalimpaa on heittää läppää kaveriporukan kanssa silloin, kun on hyvä fiilis”, Aresta, Krisosta, Rekamista, Kemmurusta ja Stepasta diggaava Aleksi kertoo.

 

Gettomasa antaa vinkkeinä räppäämiseen ja lyriikoiden kirjoittamiseen sanoman tärkeyden ja riimien tuoreuden. Silti ne eivät takaa julkisuutta ja glamouria, mutta tällöin on edellytykset menestyä.

”SM-titteli toi minulle näkyvyyttä, mutta ei oikeastaan muuta. Jos tästä ammatin itselleen tekee, pitää saada paljon keikkoja. Levymyynnillä ei itseään pysty elättämään. Fanikunnan pitää olla kunnossa, jotta tätä voisi tehdä työkseen”, armeijaan seuraavaksi lähtevä Aleksi pohtii.

SM-kisat ovat Aleksin mukaan olleet monella ammatikseen räppäävälle ponnahduslauta ja kisat ovat uusille tulokkaille tärkeä paikka näyttää taitonsa.

”Mielestäni taso oli huono kisoissa ja monia varmasti otti päähän se, että minä ensikertalaisena tulin ja päihitin sellaisetkin, jotka ovat osallistuneet jo monena vuonna kisoihin. SM-kisoista saataisiin kovat, jos kaikki ne huippuartistit tulisivat vielä kisaamaan. Tällöin saattaisin itse tippua jo ensimmäisen kierroksen jälkeen.”

 

Jyväskylässä koko ikänsä asunut Aleksi osaa kertoa tason olevan kova näillä kulmilla.

”Täällä on paljon potentiaalisia nuoria räppääjiä. Pitäisi vain saada enempi open mic -tapahtumia, missä he pääsisivät eroon lavakammosta. Rap-porukoissa arvostetaan sitä, että uskaltaa tulla mukaan kuvioihin, vaikka ei osaisikaan räpätä kunnolla. Näissä piireissä kuunnellaan kaikkia ja kunnioitetaan toisia”, Aleksi tiivistää kulttuurin ytimen.

 

Aleksi ”Gettomasa” Lehikoinen

  • 19-vuotias.
  • Opiskelee Jyväskylän ammattiopistossa painoviestintää.
  • Laiska hoitamaan arkiasioita, kuten läksyjä.
  • Näkee UG-räpin kehittyvän isompaan suuntaan.
  • Haluaisi saada nuorille enemmän open mic -tapahtumia.